tiistai 25. heinäkuuta 2017

Afrikan eläimiä


Silmukan ytimessä blogin heinäkuun haasteena on Afrikan eläimet. Olishan se jo kumma , jos en sinne apinoitani ilmoittaisi kun pari uutta tuli taas väsättyä. Taitaa kyllä olla enemmäm Amerikan mallia nämä mekko päällä kulkevat. En oikein katso hyvällä silmällä semmoista. Apinan paikka on viidakossa, eikä narun päässä lemmikkinä.

Pari tämmöistä on kerran lähtenyt Afrikkaankin lasten sairaalaan ilahduttamaan, en vaan muista mihin maahan.

Jouluun on enää viisi kuukautta, joten nyt on jo aika alkaa täyttämään Joulupukin pussia vaikka apinoilla =) 

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Pikimustaa huumoria...liiankin mustaa


Pojalla on mökillään hieno huussisysteemi. On naisten- ja miestenhuussit erikseen ja keskellä vanha "Räjähdysvaara" huussi. Ei tarvitse kenenkään jonotella ☺ 

Huussien takana on pieni metsikkö, jonne olen rakkaan Eetu-koirani haudannut. Sinne on myös poika haudannut isänsä tuhka-uurnan ison kiven juurelle. Oli isänsä lempipaikka metsikössä.

Me pojan kanssa viljellään niin vääräleukaista huumoria keskenämme, ettei sitä kaikki aina ymmärrä. Kun minä selitin että haluan aikanaan tuhkani Eetun kanssa samaan paikkaan, hän tokaisi ettei ala koiran raatoa kaiveleen. " Itse saat kyllä kuoppasi kaivaa". Ei tainnut uskoa minua.


Eilen tuli se mukava päivä, kun poika haki minutkin mökille käymään. Onneksi sattui niin kaunis ilmakin.

 Kun miniä ja poika alkoivat valmistamaan ruokaa , (namnam mitä herkkuja) minä hain aitan takaa lapion , puin metsäkamppeet päälle ja hipsin salaa metsään. Tytär lähti mukaan katsomaan mitä hullua se äiti taas touhuaa. Mukaan tuli myös pojan koira vahtimaan, ettei metsän pedot syö meitä.



Tarkoitus oli kaivaa se kuoppa, mutta alkoi paikan päällä itseäkin hirvittämään, että jos sieltä tulee Eetun kallo vastaan. Niimpä tyydyin sen verran kaivamaan, että sain istutettua omasta pihasta tuomani ruusuntaimen. Lisäksi kovasti leviävää sinistä kellokukkaa. On niin muhevaa multaa tuossa, että eiköhän ne juurru siihen.


Tein vielä kepeistä ristin. Ei vaan tullut narua mukaan, joten jouduin sitomaan koivun-oksilla ja on aika hatara luomus. Täytyy parannella seuraavalla kerralla.

Kun palasin syömään, sanoin pojalle että siellä on nyt mummolle paikka valmiina huussintakana.  "Kukat ja kaikki valmiina. Tuhkat vaan aikanaan heität siihen ruusupuskaan ja uurnan voi polttaa vaikka saunanpesässä."

 Eikös se ole hyvä  kun olen itse suunnitellut kaiken valmiiksi, niin ei tarvitse lasten sitten vaivata päätään näillä asioilla ;D  Jokohan alkaa poikakin uskomaan, että mummo on ihan tosissaan, kun tahtoni näin kirjallisesti ilmaisen =D

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Balleriina-possu


Tytär sai ihan pienenä Turkissa balleriina-possun ja siitä tulikin yksi lempileluista. Niin rakas, että possu istuu vieläkin hänellä kirjahyllyn reunalla. Siitä se idea sitten tuli minullekin.


Vaan ei possukaan aina jaksa tanssia ja silloin heitetään tutu ja tossut pois ja mennään nurmikolle lepäämään.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Sininen heinäkuu


Oli sen verran kylmä kesäkuu, ettei yhtään hävettänyt kutoa villasukkia. Seiska-veikasta oikein isot miesten sukat ja tietenkin sinisenä, koska sen olin laittanut heinäkuun värikseni "Vuosi väriterapiaa" haasteeseen.  Apinoita syntyy sitten siinä sivussa.



Tuli taas liityttyä facebookissa Kyjyyn ja myöskin Ufoon. Saa nähdä miten ämmän käy. Jyjy jäi kuitenkin kesken ja nyt on sitten näitä ufoja. Enemmänkin olisi ollut. mutta valitsin nyt näitä pienimpiä. Joskus vaan ei joku työ huvita ja kesken jää. Voiko muuten esim. vauvan junasukan tekeminen kestää kaksi vuotta .


Meillä toimii luonnonmukainen ilmapuntari.

Olin jo huolissani, kun sekä Maija että Mausu olivat viikon hukassa. Maijalle se ei ole ollenkaan tyypillistä. Olihan tässä kaunis ja lämmin viikkokin ilmojen puolesta. Tänä aamuna molemmat tytöt palasivat kotiin ja iltapäivällä sateet sitten tulivatkin. Eikös se sateita ole nyt luvannut jatkossakin. Kyllä kissat tietää milloin on viisainta kotiutua ;)

Tytärkin palasi Skotlannista niin tyytyväisenä. Pitempäänkin kuulemma olisi voinut olla siellä. Ehkä sieltä ei ihan vävyä nyt kuitenkaan tullut, mutta ystävyys on ainakin lujittunut ja sehän on tärkeä asia.