tiistai 30. marraskuuta 2010

Tallinnassa


Liitto tarjosi juhlavuoden kunniaksi Tallinnan matkan 10€:lla, joten minäkin tartuin tietenkin tilaisuuteen. Onhan se mentävä, kun halvalla pääsee lankoja osteleen.

Ravintolaporukka on railakasta sakkia ja juhliminen alkoi jo linja-autossa. Minä olin taas taatusti ainut jolla oli kudin mukana. Kaikki eivät sitä ymmärtäneet ja osa jopa paheksui, mutta minä en välitä. Nykyään pidän mieluummin käsissäni puikkoja kuin pulloa. Kukin juhlii tavallaan. Puolitoista sukkaa sainkin valmiiksi.

Tallinnassa oli vain muutama tunti aikaa ja hyytävän kylmää. Luntakin enemmän kuin täällä meillä. Ei siis ehditty joulumarkkinoille, mutta porukka-taksilla suhautimme Sada-markettiin. Sieltä kyllä saa kaiken haluamansa ja vähän enemmänkin :)

Minä suuntasin tietenkin tuttuun lankakauppaa. Myyjä jo tunnistaa minut ja antoi nytkin pyytämättä 10% alennuksen ostoksistani. Eikö ne ole kauniita, yhteensä 1,5 kiloa. Lisäksi ostin tyttärelle muutaman asusteen joulupukinkonttiin samalta myyjältä. Ihanan paksuja ja lämpimiä, mutta niistä ei passaa kuvaa laittaa, ettei yllätys mene pilalle.
Kotimatka menikin sitten huonommin. maha kipeytyi yhtäkkiä niin kovasti, että olo oli jokseenkin sietämätön. Kuumassa viinanhöyryisessä linja-autossa alkoi välittömästi oksettamaan. Minulle onneksi auton vessa oli jäätynyt epäkuntoon, joten minä "sain" istua koko matkan kylmässä vessassa rauhassa. Voishan sitä matkansa mukavamminkin viettää, kuin kankku jäätyneenä kiinni vessanpönttöön :)
Saas nähdä, vatsakipu tuntuu vain yltyvän. Joutuukohan tästä vielä lääkäriin lähtemään. Ei näin joulun alla olis aikaa sairastella. Toivottavasti se ei ole umpisuoli. Krapulaa ei ainakaan ole, niinkuin muilla matkassa olleilla, siitäs saivat.
Ihanaa olla taas omassa kodissa rauhassa kissojen kanssa.
.......
Illalla

Niinhän tuo maha sitten pakotti lopulta päivystävälle lääkärille ja sieltä suoraan sairaalaan. Onneksi oltiin kirurgin kanssa samaa mieltä että ei umpisuoli ja pääsin yöksi kotiin. Aamulla aikaisin pitäisi mennä takaisin, mutta nyt tuntuu, että jätän menemättä. Ei tässä nyt jouda makoilemaan, menen sitten joulun jälkeen, jos vielä oireilee :)

perjantai 26. marraskuuta 2010

Kuului laulu enkelten.....

Jouluna pitää olla enkeleitä.
Ajattelin tehdä näitä tosi paljon, mutta toistaiseksi vain neljä valmiina. Hiuksiin taivuttelin rautalangasta sädekehän jonka voi irrottaa.
Ohjelinkki löytyy tuolta minun idealootasta.


Maija näyttää mallia miten pitää suhtautua näihin joulunaluskiireisiin. Otetaan rennosti ja levätään välillä.

torstai 25. marraskuuta 2010

Himo iski jälleen

Pikkuhiljaa näitä alkaa valmistumaan, mutta enemmän pitäisi ehtiä. Joulumyyjäiset alkavat jo lauantaina ja paljon on keskeneräisiä töitä.
Näihin lasten sukkiin on kuvio kirjailtu taas jäljestä päin. Kissa-kuvio on otettu joskus aikoja sitten Tallinnan kaduilta ostetuista lapasista.




Himohamstraaja iski jälleen. Eihän minun pitänyt käydä kirpparilla kuin kahvilla, mutta sitten katseeni osui näihin. Sillon se iski, HIMO. Virkattu torkkuhuopa 2€ ja vanhat messinkiset kynttilänjalat 1€ ja 1,50€. Pakkohan ne oli ostaa kun halvalla sai. En minä niitä kyllä tarvisisi, eikä oikein ole paikkaakaan mihin laittaisi, mutta meillä ne nyt kumminkin on :) Täytyy huomenna hävittää hyvitykseksi jotain muuta pois.


Loppuun vielä kuva Armaksesta ja Berniinasta. Välillä ollaan näin rauhaisasti samalla sängyllä, yleensä ei.


sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Arvontavoitto ja muuta lahjontaa


Perjantaina saapui Susun laittama arvontavoitto.


Odottelin saavani kerän sukkalankaa, mutta mitä sieltä tulikaan. Tuli LAATIKOLLINEN lankaa ja muita tykötarpeita. Huhuh, kyllä täällä ollaan nyt iloisia. Ihan itselleni aion näistä jotain tehdä joulun jälkeen.
Erityisen onnellinen olen noista sukkapuikon pitimistä. Minulla oli semmoiset aikaisemminkin, isän poron sarvesta tekemät, mutta ne on hukkaantuneet jo aikoja sitten. Nykyään on käsilaukun kylki reikiä täynnä, kun sisällä on aina sukankudin. Laukunkyljestä harottavat puikonpäät ovat kyllä aika harmillisia ja vaarallisiakin.
Saumanompelu-neuloillekin on käyttöä, sillä tuleehan sitä muutakin tehtyä, kuin vaan pyöröneuletta.
Kissoille oli vielä oma namipussi. Se jaetaan vasta joulunpyhinä, kun joulukin on jo niin lähellä.
Kiitos Susu sinulle jälleen kerran. Tämä ei ollutkaan ensimmäinen kerta, kun saan sinua kiitellä näissä merkeissä :)

Kirpparilta löysin ison pussillisen sukkalanganjämiä seitsemällä eurolla. Pakkohan se oli minun ostaa, siitä tulee vielä monet raitasukat. Tätä Apila-lankaa oli kolme keränloppua ja päätin tehdä siitä mummon-mussulle jouluksi sukat, vaan tietenkin niistä tuli liian pinet. Ei auttanut, kuin aloittaa uudet samantien. Uskoisin langan riittävän vielä niihinkin. Tämä väri on minusta juuri oikeaa pikkutyttöjen sukkiin.





Ensi viikolla on nimpparit meikäläisellä ja iso-sisko lähetti sen takia tämän Mummo-sarjakuvakirjan. Kyllä se on hauska. Tunnistan itseni monesta kohtaa. Kyllä tämä yhden Aku Ankan päihittää mennen tullen.



Harmi, kun en päässyt Tampereelle messuille. Siellä olisin varmaan tavannut hyvin monta teistä. No, katselen kuvista, mitä te muut olette sieltä löytäneet.




perjantai 19. marraskuuta 2010

Mistä näitä apinoita oikein tulee....



No, apinatehtaalta tietenkin.
Tehtaan ainut työntekijä on vaan alkanut lakkoilemaan ja ilmoitti siirtyvänsä jouluisempiin puuhiin.
Jo oli aikakin.

torstai 18. marraskuuta 2010

Viestikapula


Kisumumma heitti haasteella, joten vastaampa siihen nytten.
---
1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen: "Mikä sinusta tulee isona".
Muistaakseni halusin balleriinaksi tai taiteilijaksi. Eräänlainen elämäntaiteilijahan minusta sitten tulikin.
---
2.Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi.
Ehdottomasti Pikku-Lulu. Harmi kun sitä ei enää saa mistään. Aku Ankasta ja Muumeista en ole tykännyt koskaan.
---
3.Lempileikkejäsi.
En minä muista että pahemmin oltaisiin leikitty. Enimmäkseen tapeltiin pikkuveljen kanssa. Ai niin,se oli hauskaa, kun iso-siskon kanssa leikittiin kampaajaa. Pikkuveli istutettiin pottatuoliin, pää leikattiin kaljuksi ja loppu sänki vedeltiin sinisellä huonekalumaalilla. Jostain ihmeen syystä saatiin sitten siskon kanssa piiskaa.
---
4.Parhaat synttärit ja miksi?
Aitona naisena en kyllä muista yksiäkään synttäreitäni, kai niitä silti lapsena juhlittiin jonkin verran. Paras lahja on kumminkin ollut, kun iso-sisko osti minulle kumisaappaat, aidot valkoiset Nokialaiset.
---
5.Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Kakarana olin kova hiihtelemään. Kerran olin jopa hopealla hiihtokilpailuissa, pikkuveli voitti kultaa. Ei meitä muita sitten siinä sarjassa ollutkaan :)
---
6.Ensimmäinen musiikki-idolisi ?
Cliff Richard, ehdottomasti. Iso-siskolla se oli Elvis ja siitä riideltiin kovasti, kumpi on parempi. Minulla oli vihko johon keräsin Cliffin kuvia.
---
7.Paras joululahjasi/muu lahja jonka olet saanut
No, tietenkin ne kumisaappaat, mutta joululahjoista isän tekemät nukenvaunut. Isä oli tehnyt ne hyvin yksinkertaisesti kaupan vanhasta naula-laatikosta, eikä niihin oltu edes maalia tuhlattu. Minusta ne oli kumminkin super-ihanat.
---
8.Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et ole vielä tehnyt?
Matkustaa Intiaan Kalkutaan ja nähdä Ganges-joki. Tuskinpa koskaan pääsenkään, mutta ompahan mistä haaveilla.
---
Mahdottoman moni on jo tämän haasteen saanutkin, joten jätän jokaisen omaan harkintaan, haluaako haasteen vastaan ottaa.
Kiitos Kisumummalle muistamisesta.
---

maanantai 15. marraskuuta 2010

Armas

Muutama teistä on kysellyt Armaksen kuulumisia.
Tämä on nyt sitten ihan puhtaasti Armas-juttu.

Armaksesta on kasvanut jo iso poika, kuten kuvasta näkyy. Se on jo Maija-tyttöstäkin isompi. Eipä ihme, sillä Armas on takuu varmasti aina ensimmäisenä ruokakipolla.


Käytöksestä kyllä huomaa, että sillä on eri sukujuuret kuin muulla porukalla. Armas on porukan kiltein kissa. Se ei syö kukkia, ei pissi vääriin paikkoihin, eikä kiipeile kirjahyllyissä. Armas ei myöskään mongu ulos, vaan katselee tyynesti oven sisäpuolelta kylmää ulkomaailmaa.
Ainut huono tapa on, että sen pitää aina tervehtiä sisälle tulevia tyttöjä hyökkäämällä niiden niskaan. Siitähän meidän hienot rouvat ei tykkää ja sitten sähistään ja muristaan.




Armas on ainut kissoista, jonka kanssa Eetu-koira viitsii leikkiä. Eetu vanha ukko nahistelee Armaksen kanssa niinkuin pikkupojat konsanaan ja molemmat näyttää nauttivan siitä. Pojat on poikia, niinhän se on.



Aamuisin kun herään, niin kukas se siinä mahan päällä lötköttääkään. Armas on oikea vieri-kissa. Eipä tarvi minunkaan yksin nukkua enää.
On se vaan semmonen Armas.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Apina....taas

Aina vaan apinoita.
Mieli tekisi jo tehdä tonttuja sun muuta jouluista, mutta vielä on pari tilattua apinaa työn alla.
Joku äiti tilasi jo aikaisemmin minulta kolme apinaa lapsilleen. Minä onneton onnistuin kuitenkin hupeloimaan sähköpostista kaikki viestit hukkaan, joten nyt minulla ei enää ole hänen yhteystietojaan. Jos huomaat tämän ja haluat vielä apinat, niin otatko yhteyttä uudestaan. Apinat ovat kohta valmiina. Jos ei sinusta kuulu mitään, niin laitan apinat joulumyyjäisiin.

Nyt alkaa jo kiirettä pukkaamaan. Tarkoitus oli aloittaa joululahjojen teko jo kesällä, vaan tekemättä ovat vielä. Jotenkin ei vaan virtaa ole piisannut. Jospa sitä nyt alkaisi löytymään, kun rupesin saamaan B-vitamiinia oikein pistoksina takamukseen :)

Seijasttina kyseli Armaksen kuulumisia. Laitan ensi kerralla kuvan, nyt se on jossain piilossa nukkumassa. Kaikki kissat voivat oikein hyvin. Mitä nyt Armas vaan kiusaa tyttöjä koko ajan, hyppii niskaan ja häiritsee muutenkin. Armaksesta tulikin sisäkissa, onneksi. Kerran kävi kokeilemassa lumen kylmyyttä ja nyt vain katselee tyytyväisenä oven sisäpuolella, kun tytöt lähtee ulos.

Siivous-tyhjennys-projekti jatkuu edelleenkin ja sujuu tuskitta. Olen päässyt jo vaatekaapille. Jos ei joku vaate ole mahtunut viimeiseen 10 vuoteen, niin tuskimpa se mahtuu seuraavinakaan 10 vuotena, pois vaan. Kunhan pääsen tästä vielä joulutavaroihin. Niitäkin on kertynyt noin 20 isoa laatikollista. Pojan noin 35 vuotta sitten askartelemat alkaa olla jo huonossa kunnossa, jokohan niistä huonoimmat joutais roskiin :)

Hyvää Isänpäivää kaikille. Meillä sitä ei juhlita, kun ei ole yhtään isääkään perheessä.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Lapasia


Kyllä on mukava neuloa välillä, sillä virkkaaminen alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää. Lapaskuun kunniaksi tietenkin lapasia. Mistähän tuo sana, lapasia, oikein tulee. Aika hassu sana kumminkin.
Tein jo yhdet aikaisemmin tällä mallilla ja tykästyin neulomisen nopeuden takia. Lankana harmaata 7-veikkaa ja Novitan Punatulkkua. Melkein näyttää kirjoneuleelta ( joka ei minulta suju). Aika lämpimätkin, kun välillä on kahdella langalla neulottuja raitoja. Yhdet ainakin menee joululahjaksi ja loput ehkä myyjäisiin.
........
Minulla on varmaan noitien verta suonissani.
Sukkasadon aikana oli koko ajan mielessäni, että voitan varmaan arvonnassa jotain. Mielessä pyöri jopa tietty lankakauppa. Kuinkas sitten kävikään. Satunnais-generaattori pyöräytti Perunalaarissa juuri minulle Lankakauppa Anjalin sukkalankavoiton. Minua on ennenkin onnistanut näissä blogiarvonnoissa uskomattoman hyvin. Hämärä-hommia , maagisia kykyjä ja noitavoimaa ihan selvästi.
Eikä siinä kaikki........voitin ET-lehden arvonnastakin. Isot purkilliset D-vitamiinia ja kalanmaksaöljy-kapseleita. Niitä tarvitaankin nyt. Pakotin tyttärenkin napsimaan niitä, että piristyisi vähän.
........
Himohamstraajan tyhjennysniksi alkaa tepsiä, ( kaksi tavaraa päivässä pois). Kohta alkaa seinät näkymään ja vaatekaapissakin on jo vähän tilaa.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Kissakuvahaaste

Kissakuvahaasteena on ensimmäinen päivä. Ajattelin pitkästä aikaa osallistua.

Meillä on peräjälkeen syntynyt neljä poikuetta, joten näitä alkuajan kuvia kyllä riittää. Ensimmäisten päivien kuvat ovat niin rumia, että laitan nyt kumminkin kuvan alkupäiviltä, sallittakoon.

Kotona on enää oikealla yläkulmassa oleva Berniina. Toiset ovat Essi ja Esmeralda Helsingissä ja musta Matti-katti, jonka ilves nappasi viime talvena.
Berniinallakin on jo ollut omat lapset, joista Maija on ja pysyy kotona.
Tässäpä meidän sukujuuri-selostusta.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Enkeleitä ja sammakoita

Tämä pienen pieni enkeli valmistuu yhdessä illassa ja ohje löytyy täältä. Korkeutta on vain noin 10 cm, joten lankaakin kuluu vain vähän. Ajattelin, että näitä vosi tehdä enemmänkin joulukuusta koristamaan.



Ja vaihteeksi TAAS sammakko. Tämä tilattiin jo kesäkuussa, mutta koska silloin jo oli puhe, että se menee joululahjaksi, en pitänyt kovinkaan kiirettä valmistuksessa. Jouluksi valmistui kumminkin :)

Paljon on muitakin keskeneräisiä, toivottavasti ehtivät pukinkonttiin.

----------

Olen seurannut kauhulla tv:stä amerikkalaista sarjaa:"Himohamstraajat". Kyllä, minäkin olen himohamstraaja, se on myönnettävä.

Nyt onkin uusi järjestys talossa, sillä olen laittanut uusia sääntöjä itselleni. Joka päivä on hävitettävä ainakin kaksi tavaraa, joko roskikseen tai kirpparille. Myöskin jos vie kirpparille kaksi tavaraa, tilalle saa ostaa vain yhden. Aikaisemmin kahden tavaran vieminen salli neljän ostamisen tilalle. Oioi.

Tänäänkin vein roskiin kaksi tavaraa, kirpparille kolme ja ostin tilalle vain yhden lankapussukan. Kyllä joskus pitäisi ruveta näkymään tuloksiakin kotona. Saas nähdä kauanko tämä päätös pitää. Tuleva joulu kyllä sotkee pahasti.

Muuten, kun ei se pukki kumminkaan tuo tänäkään jouluna sitä porakonetta minulle, niin tilasinpa sen tänään Anttilasta ihan itse. Kyllähän joka mummolla pitää oma porakone olla :)