sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Kettusukat


Keskeneräisten korissa on aikansa pyörinyt kettusukkien tekeleet, joten teimpä ne valmiiksi, vaikka ei olekkaan saajaa tiedossa. Jospa ne joulumyyjäisissä menisi jollekin. Tämän tapaisia olen nähnyt netissä ja omani tein ihan summamutikassa, ei ihan ketun näköiset ;(

Vaan tiistaina nämä tytöt lähtee Tallinnaan. Ei olla tyttären kanssa koskaan käyty siellä joulumarkkinoilla ja edellisestä Tallinan-reissusta on jo viisivuotta. Päätettiin yhdessä että nyt juhlitaan ja nautitaan. Kumpikaan meistä ei välitä viipyä laivalla kuuntelemassa humalaisten öistä mölinää, joten menemme suoraan maihin ja olemme kaksi yötä hotellissa. Ensimmäistä kertaa näin minullekin. Ei käydä Karnaluksissa , eikä muutenkaan olla suunniteltu mitään ostoksia valmiiksi.  Me vaan nautiskellaan. 
Vähän kyllä jännittää valmiiksi, toivottavasti ei merellä kovin keikuta.


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Joulukuu on punainen


Vuosi väriterapiaa haasteessa joulukuun värini on punainen. Ihan luonnollista siis tehdä punahousuinen tonttu, vaikkei housut kuvassa oikein näykkään.  Tonttujen seurassa usein liikkuu myös harmaaraidallinen kissa, niin myös tämän tontun kanssa. Meilläkin kuuluu öisin salaperäistä sipsutusta, enkä tiedä oikein onko se tonttu vai kissa joka siellä hiippailee.


Iloisen väriset joulusukkani lähtivät jo, joten täytyi tehdä uudet. Raitalankaa onneksi vielä oli, mutta punaista jouduin jo jatkamaan vähän eripunaisella. Taitaa raitalangasta tulla vielä kolmannetkin sukat, kunhan joudan tekemään.


Miesten sukat ovat usein niin tylsiä, minä yritin tehdä niihin vähän jujua. Siilikuvion löysin netistä ja olen silmukoinut sen jälkikäteen. Onneksi tein tuon harmaan raidan, sillä ruskea lanka ei olisikaan ihan riittänyt näin isoihin sukkiin.


Lasten pienet peruslapaset olivat myös niin tylsät, että tuunasin niitä vähän. Valmiiseen lapaseen ompelin päälle hapsulankaneuletta ja silmät ja nenän.Kylläpä tulikin ruman väriset. Jospa ne nyt kuitenkin olis vähän kivemmat. Uusi Peppikin syntyi siinä sivussa.


Kirpparilta on löytynyt muutamalla eurolla tämä oiva Joulupukki, jolla on 24 taskua takissaan. Pitihän se ostaa joulukalenteriksi, kun lapsi on vasta 27v. =) Nyt on joka taskuun tungettuna jotain pientä ja odotan vain että lapsi tulisi avaamaan kalenteriaan. Sain minäkin häneltä suklaakalenterin, joten molemmilla on oma.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Tontun ovi


Minun niin on tehnyt mieli tontunovea, mutta postikulujen kanssa olisi tullut turhan kalliiksi. Niimpä kun varastoissani on ollut ylimääräisenä pieni maalauspohja, maalasin oman oveni opisto-illoissa. Opettaja sanoi että tämä ei ole paloturvallinen kun kynttilät ovat noin lähellä seinää =) Eipä siinä aukea ovikaan, mutta ei ole meillä pieniä lapsiakaan jotka haluaisivat sinne kurkkia. Saa kelvata meille aikuisille.


Viiruja haluttiin lisää, joten niitäkin kloonasin kolme lisää. Mukava tehdä välillä muutakin kuin apinoita.

Minäpä se olin reipas ja aloitin jo jouluraivauksen. Laskin että kämpässäni on kahdeksan nurkkaa täynnä rojua ja nyt on yksi nurkka jo siivottu. Siitä se lähtee. Muittenkin nurkkien tyhjennys on jo valmiiksi suunniteltu ja silloinhan se on jo puoliksi tehty. Tänään kuitenkin lähden ystävän kanssa kaupunkiin humputtelemaan.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Pyöränvalot


"Jos ei sitä voi piilottaa, niin korosta sitä". Eikös joku tuommoinen ohje ole olemassa. ;)  En ole saanut mihinkään hävitettyä tätä rikkinäistä pyörääni, joten olkoon kunnolla näkyvissä sitten. En jaksanut ruveta pujottelemaan johtoa, vaan laitoin kiinni pinnoihin vanhoilla puisilla pyykkipojilla. Toivottavasti torstain myrsky ei kovin revi sitä irti. Tarakalla on kori täynnä kuusenoksia ja jouluna sinne sekaan tulee varmaan jotain jouluista. 
On siinä taas naapureilla ihmettelemistä =)



Senhän se tupakanpolton lopettaminen sai aikaan, että viime aikoina olen joutunut ahkeraan hyppäämään lääkärissä ja lääkkeet senkun lisääntyy. Kannattiko lopettaa, joillakin tuo nikotiiniriippuvuus vaan on niin kova. Valtio saisi kyllä panostaa tämmöisenkin riippuvuuden hoitoon ihan samalla lailla kuin alkoholistienkin hoitoon.  Koville on ottanut, mutta takaisin en ole sortunut. En halua toista kertaa näitä vaivoja kärsiä, sillä nyt alkaa pikkuhiljaa jo helpottamaan.

Vaan kun aina sanon, että ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin =) Siellä lääkäriin jonottaessa kutasin pikkuiset sukat vanhasta 7-veikasta. Tein muka hienosti yhden raidan valepalmikkoa koko sukan pituudelta, mutta eihän se erotu näin kirjavassa langassa. No, ensi kerralla viisaampi.

Joulusiivoja pitäisi aloitella, mutta kun on paljon mukavampi loikoilla lukemassa tai istua virkkailemassa. Minulla siivous tarkoittaa samaa kuin raivaus. Jonnekin noita tavaroita pitäisi saada tungettua piiloon, että tytär mahtuu jouluksi kotiin =)

maanantai 13. marraskuuta 2017

Suoraan idästä


Kyllä, suosin suomalaista, mutta silloin kun Koreassa tehdyn tavaran saa maksamatta kaupalle välityspalkkiota, niin tietenkin otan sen halvemman vaihtoehdon. Muutama kyseli miten tilaan Kiinasta ja lupasin selventää.

Kielitaitoiset, kuten tyttäreni käyttävät E-bayta ja maksavat Pay-pallilla. Mnä haluan käyttää selvää suomenkieltä ja maksaa pankkikortilla, siksi käytän osoitetta https://www.wish.com/. Kaikki tapahtuu suomeksi ja kun en laita tilatessa henkilötunnuksiani, niin maksu tapahtuu Klarnan kautta pankkitililtä. Kerran ostos jäi tapahtumatta, mutta Klarna palautti rahat (kaikki kaksi euroa) ;)

Tilattua tulee sitten kaikenlaista hassua ja "hyvin tarpeellista". Näihin kissatyynyihin ihastuin oitis ja tilasin useammankin. Paksua pellavan tapaista kangasta ja vetoketju kiinnitys. Pysyvät oikein hyvinä ainakin ensimmäiseen pesuun asti ;) Mutta eipä ole hintakaan paha, kaikki nämä ilmaisia kahden euron postimaksulla. Virkkuukoukkuja tuli koko setti .


Yleensä tilaukseni maksaa vain 0-1€ + postimaksu 1-2€. Eläkeläisenkin pussi kestää tämmöisiä ylellisyyksiä ;) 

Jouluksi tilasin pari joulutyynynliinaa (0€ +pk 2€ ) Kauriita tilasin yhden eurolla, mutta tulikin vahingossa kaksi samassa paketissa. Joku muu oli tilannut kaksi kaurista ja sai kuusi niitten kahden hinnalla.  Eipä noista virheistä viitsi valittaa, eikä palautella.

Ilmaiset pipon ja kynsikkäätkin tilasin. Muutenhan siellä on vaatteet todella pieniä, sikäläinen XL vastaa suunnilleen meidän M-kokoa.  Laatukin on mitä sattuu, mutta milloinkas laatutavaraa on halvalla saanut mistään, ei ainakaan ilmaiseksi =)

Paljon olen kaikenlaista muutakin tilannut, kestävät vaan matkalla useampia viikkoja. Tällä hetkellä odottelen ilmaista valokärki-virkkuukoukkua ja sataa turvasilmää pehmo-eläimiin yhden euron hinnalla. Käsityötarvikkeita saa todella edullisesti, lankoja en kuitenkaan ole vielä kokeillut.


                                  

Kun viimeksi laitoin niin rumia kuvia itsestäni, niin laitetaan nyt sitten vähän parempi. Ei ole tässäkään kyllä äiti parhaimmillaan, tietäähän nämä tietsikan kameralla otetut kuvat.

Vaan tältä meillä yleensä näyttää kun tytär opettaa vanhaa äitiä käyttämään tietsikkaa tai puhelinta. On se niin rakas lapsi ja meillä aivan mahtavan läheiset välit, minun iltatähteni .

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Marraskuun kirjavat


Kiitos kovasti kaikille kommenteista, teiltä löytyy ymmärrystä lemmikin menetyksen tuottamasta surusta. Luulishan minun jo tottuvan kun joka syksy on jonkun joutunut hautaamaan, vaan tyhjältä alkaa koti tuntumaan kun alunperin viiden aikuisen kissan ja suuren koiran sijasta on enää kaksi kissaa.

Vaan sitten iloisempiin asioihin. Marraskuun värihaasteeni väri on kirjava, joten lauma kaikenkirjavia pikku Peppejä joita vahtii uusi Viiru-kissa. Nyt saa Pepit piisata vähäksi aikaa. Viiruja teen kyllä lisääkin. 


Muumihullulle koko Muumiperhe. Nämä tein oikein ohjeen mukaan kirjasta  Mukavat Muumiamigurumit. Tarkkana saa olla että kaikki osat osuvat kohdilleen ;) Joulun jälkeen voisi tehdä loputkin hahmot kirjasta.




Kuvista huolimatta itsellä on jo kunto huomattavasti parantunut. Empä olisi uskonut kuinka kovat vierotusoireet tupakanpolton lopettaminen sai aikaan. Enää ei heittele kuin verensokeri ja eiköhän sekin siitä vielä palaa entiselleen aikanaan.

Uudella puhelimellani on niin hauska leikkiä ja väännellä itsestään tämmöisiä "kauniita" profiilikuvia. Sukulaiset alkavat jo kyllästyä ja siskonikin sanoi jo, että olen kuin pahainen pikkukakara uuden leluni kanssa


Vaan kun tämä on minusta niin hauskaa. Miksi pitäisi aina yrittää olla mahdollisimman kaunis kuvissa =D Alkaisinko laihduttamaan vai lihottamaan, kumpi olisi parempi tulos =D =D =D

perjantai 3. marraskuuta 2017

Smirre-mummo


Niinhän siinä sitten kävi kuin pelkäsin. Mummo-kissa on kuolannut jo jonkun aikaa, mutta siinä vaiheessa kun se alkoi repimään karvojaan takapäästä tilasin ajan lääkärille. Toivoin niin koko ajan että sillä olisi joku ohimenevä vaiva joka paranee itsestään, ikää kun on vasta 13 vuotta.


Jo edellis iltana laitoin kuljetuskopan valmiiksi ja mummo meni heti sinne tyytyväisenä nukkumaan. Tuonne se on aikanaan tehnyt kahdet pennut, tuttu ja turvallinen paikka. Tappelu alkoi vasta siinä vaiheessa kun luukku piti laittaa kiinni.

Eläinlääkäri tutki rauhoituspiikin jälkeen ja syöpähän sieltä löytyi kielen alta. Onneksi ei ollut vielä kovin pahana, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä, joten nukutusta syvennettiin lopulliseksi. Mummon tytär jouduttiin nukuttamaan vuosi sitten aivan saman vaivan takia.

Minulla oli mukana tukena hyvä ystävä jonka mökkitontille metsän reunaan kävimme samantien kaivamassa syvän haudan. Kotona katse etsii vielä mummo-kissaa, mutta onneksi minulle jäi vielä Mausu ja Maija, jotka kilvan lohduttelevat minua ja nukkuvat vieressä.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Viiru-kissa


Ei ole vaivat vielä väistyneet, mutta onneksi jaksaa käsitöitä kuitenkin tehdä. Viiru-kissaa pyydettiin ja kiva oli uutta suunnitella. Ennenkin olen kissoja tehnyt, mutta tämä nyt on vähän erilainen. Kiinasta tilatut turvasilmät sopivat tälle hyvin. Minäkin olen nyt oppinut tilaamaan Kiinasta halpoja käsityötarvikkeita, kestävät vaan matkalla epämääräisen kauan, yleensä kauan.



Ei ole kissojen madottaminen lasten leikkiä, ei. Mausulle ja Maijalle se vielä onnistuu, mutta Mummolle se on mahdottomuus. Mummo puri peukalosta läpi ja pilleri hävisi murusina lattialle. Madot saa jatkaa elämäänsä toistaiseksi vielä. Aikamoiset naskalithan ne hampaat oli kun meni paksusta peukalonkynnestäkin läpi. Onneksi ei sentään purrut koko peukalonpäätä poikki =) Aikalailla haittaa käsityöntekoa, mutta kyllä se tämäkin paranee ajallaan =)



Ulkona semmoinen koiranilma, että Viiru tahtoo jo sisälle, eikä siellä nuo muutkaan katit kauaa viihdy . Eipä silti, en minä lunta kaipaa. Lumisohjossa polkupyörällä ajo on jo aika riskaapelia hommaa tällä iällä.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Ei ole olo kuin Pepillä


Olenhan minä näitä yrittänyt väsätä, vaikka kieltämättä olo onkin surkea. Oliskohan sittenkin pitänyt jatkaa tupakanpolttoa =D. Yleensä en lääkäriin lähde jos ei mistään verta valu, mutta nyt kun koko ajan väsytti, verensokeri pompsi 15 ja selkään sattui tuhottomasti, niin olihan se pakko lopulta mennä. Onneksi sattui mukava lääkäri joka laittoi kaikenmaailman tutkimuksiin.

Saas nähdä mitä vielä löytyy, ensimmäisessä röntgenissä löytyi heti murtunut kylkiluu. Ei, kukaan ei ole hakannut minua =) Kerran kyllä kesällä kaaduin pyörällä selälleen ja sen jälkeen on kissat hyppineet päälläni tapansa mukaan, olisko siinä sitten mennyt. Kovasti en kuitenkaan ole koneella nyt jaksanut istua, jonkun verran blogejanne lukenut, mutta tosi vähän kommentoinut. Kunhan tästä piristyn, niin sitten enmmän.

Aijaijai ja voivoivoi , täytyy nyt oikein valittaa, ettei kukaan erehdy luulemaan, että elämäni on pelkkää auringonpaistetta =D =D =D Hengissä kuitenkin ja periksi en vielä anna =)

1,5 KK ILMAN TUPAKKAA, eikä enää nikotiinilaastareitakaan !!!!!!!!!!!!!!!

perjantai 13. lokakuuta 2017

Kukkataulu


Olihan se taas lähdettävä kansalaisopistoon, että saa jotain muutakin tekemistä kuin kotona nyhjöttäminen. Kesän jälkeen maalaamisen aloittaminen tuntui taas niin vaikealta ja ensimmäiseksi täytyikin tehdä jotain helppoa. Moni aloitti kukkataululla, minä vaan en piittaa niistä perinteisistä "kukkia maljakossa" tauluista. Kukkataulun tein minäkin, mutta oman näköiseni =) Kesällä iso rusakko näkyi pihassa melkein joka yö, joten se pääsi kuvaan mukaan. Tästä se taas lähtee maaleilla läträäminen .

maanantai 9. lokakuuta 2017

Pikatsu ja muut


Pyydettiin tekemään pienehkö Pikatsu ja minähän teen mitä toivotaan (jos vain osaan).  Netistä löytyi monta hyvää ohjetta, mutta ei tarpeeksi pientä, joten virkkasin kuvan perusteella. 10 senttistä toivottiin, mutta tällekin tuli korkeutta 13 sm ilman korvia. Onneksi kaapista löytyi kirkkaan keltaista Tennesee-lankaa.


Vielä pyllypuolelta. Millään en saanut häntää pysymään pystyssä kun en halunnut laittaa siihen rautalankaa sisälle. Yritän tehdä aina niin, ettei näissä ole irtoavia eikä pistäviä osia, joten sopivat ihan pienillekin lapsille.



Näitä vanhoja pieniä on tullut myös muutama väsättyä taas sukan neulomisen välissä. Joulun alla menevät ihan hyvin, eivätkä jää minua kiusaamaan.
Naapurin omenat ovat niin matoisia, etten viitsi käydä edes omenavarkaissa, mutta kyllä ne näille näkyy kelpaavan =)

Ja mitä muuta...... Mummokissa on saanut vieläkin säilyttää henkensä, enkä minä ole sortunut takaisin tupakoimaan. Herkkuja tulee kyllä nyt mässytettyä koko ajan. Hyvin siis pyyhkii meillä päin.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Sukkia, sukkia



Säätieteilijät ovat ennustaneet, että tuleva talvi on Euroopassa kylmin sataan vuoteen. Huhhuh, ei olis väliksi kovat pakkaset, vähempikin piisais. Minä olen aikani kuluksi kutonut sukkia, enimmäkseen seiskaveikkalangoista." Vuosi väriterapiaa " haaste värini on violetti, joten kolmet violetit sukat, valepalmikkoa naisille ja lasten junasukat.


Adlibriksen Socki-langasta isot miesten sukat. Sen verran paksua lankaa, että isotkin valmistuu joutuisasti. Raidat sain ihan tarkoituksella kohdilleen.

Kuvassa mukana valtava kurpitsasatoni. =) Kukat olivat kuitenkin niin kauniita, että taidampa laittaa ensi kesänäkin kasvamaan. Naapurin omenapuuta vaivaa muumiotauti, joten sielläkään ei kannata käydä omenavarkaissa tämän enempää.


Ihan itselle tein ilahdutussukat kolmesta eri jämänöttösestä. Ihan vahingossa osui raidat kohdilleen vaikka ei olisi ollut väliksikään. Mitenkäs minä nyt erotan kumpi on kumpaan jalkaan ;) Näissä on kuitenkin punaista ja kahta eri raitalankaa.


Vielä me mummot ollaan elossa ja minulla alkaa vähän olo jo helpottamaan. Kissasta ei ehkä samaa voi sanoa, mutta en raaski viedä vielä piikillekkkään, kun niin reippaasti juoksentelee ja ruoka maistuu. Haisee vaan jo niin pahalle, kun ei juurikaan enää pese itseään, eikä anna minunkaan pestä. Mahtuuhan tänne maailmaan hajuja, niitä pahempiakin =)





perjantai 29. syyskuuta 2017

Miksei kukaan kertonut.......


                                

....kuinka kamalaa tämä on. Luulin että vanhuuden vaivat iski kerralla, mutta tytär luki netistä, että nämä ovatkin vieroitusoireita. Enää ei tee tupakkaa niin mieli, mutta päätä särkee ja huimaa, naamaan nousee patteja ja iho kutiaa kaikkialta. Maha on sekaisin ja jos ei pieretä, niin ainakin närästää. Nukkuminen on katkonaista ja kamalia unia joka yö. J.n.e, j.n. e. Vuosikymmeniä kehoon kertyneet myrkyt tahtovat ulos. Minkä nuorena oppii, siitä vanhana saa kärsiä.

Tulee tosi paljon nukuttua, kun ei muutakaan jaksa. Tytär kävi kylässä ja PAKOTTI lyhyelle kävelylenkille ja sehän teki kyllä ihan hyvää. Pitäisköhän ruveta ulkoilemaan.


Onneksi minulla on näitä petikavereita, ettei tarvi yksin maata. Maija tässä on vielä niin hyväkuntoinen. Mummokissa on alkanut piereksimään mädältä kananmunalta haisevia paukkuja ja täällä me mummot nyt sitten makoillaan ja haistaan kilpaa. Onneksi ei ole elämänkumppania kärsimässä =D

Eihän tämä elämä pelkkää kärsimystä silti ole =)  Eiköhän tästä olo vielä parane ja yritän tännekin kirjoitella vähän useammin.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Ilman..........koville ottaa


Tasan 50 vuotta vetelin tupakkaa ja puolet vuosista aski päivässä. Nyt olen kohta ollut 2 viikkoa polttamatta ja koville ottaa. Ei oikein jaksa keskittyä mihinkään, tupakka vaan pyörii mielessä. Toki minulla on nikotiinilaastarit ja -purkat apuna, mutta silti tuntuu vaikealta. Nikotiiniriippuvuus on niin vahvana minulla. Koitan nyt sinnitellä kuitenkin.


Eikä ollut helppo olla ilman puhelintakaan paria päivää. Eihän siitä tunnu vielä kauan olevan kun piti kylälle puhelinkoppiin juosta kolikot taskussa kilisten jos halusi jonnekin soittaa. Tosi myöhään hommasin seinäpuhelimenkin ja tuntui niin hienolta istua omassa kodissa soittelemassa. Nyt kun kännykkään on tottunut, niin tuntuu ettei ilman sitä pärjää.

Rakas vanha simppeli kännykkäni lakkasi toimimasta ja eihän se auttanut kuin suunnistaa kaupunkiin ostamaan uutta. Tietenkin siinä vaiheessa kun istuin jo bussissa, niin puhelinkin heräsi taas eloon, mutta meninhän minä uuden kuitenkin ostamaan kaiken varalta. Pyysin helppoa mallia, mutta kuinka lie onnistuivat myymään niin hienon älypelin, etten oikein osaa laitella siihen kaikkia juttuja. =) Onneksi tytär asuu niin lähellä että saa tulla laittelemaan mummelin puhelimen kuntoon

Myyjä kysyi haluanko mustan vai kultaisen ja vastasin että tietenkin kaikilla kultaisilla mummeleilla pitää olla kultainen puhelinkin. Kaipa opin vielä käyttämäänkin tätä hieno laitettani kunnolla, jos kerta ihan pikkulapsetkin osaa =D

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Syyskuun punainen väri


Syyskuussa luonnossa on niin paljon punaista. On puolukat , pihlajanmarjat, kärpässienet ja paljon muuta. Niin myös minun Revontulihuivini.  Tämä on samalla osanottoni haasteisiin Vuosi väriterapiaa ja KyJy 17.  Revontuli on alkulaskemisen jälkeen niin helppo neuloa, että näitä voisi tehdä vaikka kuinka monta, jos vain tietäisi minne ne kaikki saisi menemään. 


Tätä rakasta täytyy nyt kuvailla kun ei tiedä milloin on poissa  kokonaan. On se vaan niin reipas tyttö vielä. Viime yönäkin sain kolme myyrää ja hiiren, perheen lihapuoli on turvattu =) Ovat oppineet tuomaan valmiiksi tapettuina, sillä tietävät että minulle ei eläviä kannata kantaa, semmoiset pääsee heti takaisin ulos. Miten tätä nyt raaskii piikille viedä, vaikka onkin haiseva takkuinen mummeli.

tiistai 29. elokuuta 2017

Syksyn satoa


Meillä kasvaa ruukuissa vähän erilaisia yrttejä kuin muilla. Mummokissa parka on jo niin huonon näköinen, että saattaa olla viimeinen syksy hänellä. Vielä jaksaa kuitenkin hiiriä pyydystää ahkerasti ja hypätä pöydälle, joten piikille en raaski vielä viedä.


Uusi Kettusen pariskunta kun en osaa kädet ristissäkään istua ;) Jotain pitää näprätä koko ajan.

lauantai 26. elokuuta 2017

Kolmet yksien hinnalla



Koko viime talvi säästettiin tyttären kanssa että päästään nyt syksyllä Turkkiin isää tapaamaan. Matkojen hinnat vaan olivat niin korkeat että päätettiin odottaa niitten halpenemista. Niinhän siinä sitten kävi, että hinnat eivät laskeneet, mutta matkat oli loppuun myyty ennen kuin huomasimmekaan. Täytyy olla ensi talvena viisaampi.

Ehdotin että mentäisiin käymään jossain muualla, mutta tytär ei halunnut. Sanoi vaan että nyt ostetaan sinulle uudet lasit sillä rahalla. Johan nuo entiset olivatkin aika huonokuntoiset.

En tykkää kulkea kaupoissa, joten tein netissä hintavertailuja ja katselin malleja ja päädyin sinne tiettyyn liikkeeseen. Tytär löysi minulle nämä punaiset, ei liian punaiset ettei niihin heti kyllästy, mutta vähän väriä elämään kuitenkin.


Näistä tytär sanoi että hyi kun rumat, mutta minä halusin ehdottomasti. Juuri sopivaa mummotyyliä joka sopii minun luonteeseeni. Tykkään näistä kovasti.

Tukka on vähän jyrsityn näköinen kun tytär sen tänään leikkasi. Kyllä on säästynyt pitkä penni kun olen viimeaikoina leikkuuttanut hiukseni tyttärellä, joka ei ole ammatiltaan kampaaja =)



Kolmannet lasit meni sitten tyttärelle jolla sopivasti oli juuri syntymäpäivät. Kyllä on silmälasien hinnat halventuneet sitten minun nuoruuspäivieni, onneksi. Vielä jäi vähän pesämunaa ensi kesää varten.

Silmä on ihmeellinen elin. Kun olin alakoulu-ikäinen silmäni heikkenivät semmoista vauhtia, että lääkärit ennustivat minun sokeutuvan ennen aikuisikää. Aika heikot ne välillä olivatkin.  Vaihdevuosien jälkeen näköni on alkanut paranemaan ja jos tämmöinen vauhti säilyy, niin 80 vuotiaana saan varmaan heittää lasit pois kokonaan.=) Niinhän sitä sanotaan, että vanhetessaan ihminen tulee lapseksi jälleen ja minulla se käsittää silmätkin =D

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Nyt niitä käsitöitä


Tavallistakin tavallisemmat villasukat. Tykkään itse pitää sukkia joissa ei ole kiristäviä kuvioita eikä varpaan kohdalla olevia pitsikuvioreikiä. Siispä kudon tavissukkia =) Sain hävitettyä samalla pari vajaata lankakerää.

En olekkaan ostanut tänä vuonna niin ainuttakaan villasukkalankakerää. Muutaman puuvillalangan vaan kun on tarvittava väri päässyt loppumaan.


Ja tietenkin apinaperhe kun näitä nyt tuntuu aina vaan menevän. Joulua varten täytyy tehdä vielä muutama jemmaan.

On tuo nykyinen terveudenhoitolaitos vaan kummallinen. Viime aikoina ollut pikku vaivoja, jotka ovat pakottaneet soittamaan terveyskeskukseen. Siellä sitten sairaanhoitaja tutkii ja milloin kukakin lääkäri määrää lääkkeet potilasta edes näkemättä. Minäkään en ole tavannut lääkäriä moneen vuoteen. Nytkin sain lyhyen antibioottikuurin, mutta uudestaan on mentävä saman vaivan kanssa kun ei parantunut sillä. Eipä pienellä eläkkeellä ole vara hypätä yksityiselläkään lääkärillä, joten tähän on tyytyminen. No, hengissä vielä kuitenkin, joten eipä tässä hätää ;D

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Mummon uusi pyörä

                                       

No nyt on mummolla uusi pyörä. Halvin mahdollinen malli, ettei kelpaa rosvoillekkaan enää myytäväksi ja posti toi kotia asti.

Ei löydy enää edellistä pyörää. Lupasin kylän pikkupojille löytöpalkkion ja etsintäpartio on ollut ahkerasti liikkeelä. Tuommoiset 10v pojat kun muutenkin rymyää kaikki pusikot ja ojanpohjat, niin pyörä olisi löytynyt jos olisi löydettävissä. Oli sen verran arvokkaampi pyörä että on varmaan jo kaukana. Meiltä kun täältä Keski-Suomestakin harrastetaan "vientiä" Viron markkinoille =(



Tehtiin naapurin miehen kanssa "diili". Minä korjasin hänen tietokone-ongelmansa ja hän lupasi koota pyörän kuntoon. Äkkiähän tietsikka oli taas kunnossa, mutta pyörää saatiinkin kasata lähemmäs kolme tuntia. Minä sitten koe-ajamaan, mutta polkasin lähtikin irti ja minä suoraan sepeliä halaamaan.  Onneksi ei mennyt luita poikki, mutta kyllähän tämäkin sattui. Nyt minua vähän pelottaa ajaa tuolla uudella pyörällä, mutta pakko tottua kun ei kauppaan jaksa enää kävelläkkään.



Pojalta sain oikein kuvaviestin: "Arvaa mitä tulet saamaan joululahjaksi". Pojallekin on periytynyt tuo Karjalainen vääräleukaisuus =)



Tämä pyörä ei ole rosvoille kelvannut vaikka ei ole lukossakaan. Sen verran jo hajalla, ettei sillä itsekkään voi enää ajella, mutta hyvä pyörä oli aikanaan. Kun ei ole paikkaa mihin hävittäisi, niin tein siitä sitten pihakoristeen ;) Talvella vaan kukkien sijasta lyhtyjä roikkumaan. Kukkia minulla onkin paljon, sillä tykkään kasvatella niitä siemenestä alkaen.

                                                

Onhan täällä toki mukaviakin asioita ollut. Sisko kävi kylässä ja toi tuliaisiksi itikkahotellin. Nyt on minullakin ihan ikioma hotelli =) Laitoin terassin seinään ja se on niin soman näköinen siinä. Tänä kesänä on ollut niin vähän pölyttäjiä, ettei kuulemma metsässäkään ole ollenkaan mustikoita. Jospa tästä hotellista edes joku saisi sopivan talvehtimiskodin.



Pojalta saatu äitienpäiväruusukin ajatteli, että nyt on mummo lohdutuksen tarpeessa ja innostui kovasti kukkimaan. Mitenkähän tuon saisi talven yli pärjäämään. Kukkapenkissäni ei ole ruusut selvinneet talvesta ainakaan edellisinä vuosina.

Tämmöistä täältä tällä kertaa. Käsitöitäkin on valmistunut, mutta niistä sitten toisella kertaa .