maanantai 2. tammikuuta 2017

Kohtaamisia


Juhlat on juhlittu ja saa palata arkeen. Uudenvuodenillan sain viettää tyttären luona näin hienossa Lehtisaaren valaistuksessa. Illalla otettiin pitkät päikkärit, että jaksettiin lähteä keski-yöllä tälle sillalle katsomaan ympäristön ilotulituksia. Onneksi yö oli aika lämmin, ettei tullut ollenkaan kylmä.


Päivällä tavattiin kaupungilla, jossa käytiin yhdessä ruoka-ostoksilla.  Meidän ilotulitustarvikkeet olivat lähinnä tämmöiset =)

Siellä tapahtui myös ensimmäin kohtaaminen :)
Ruokakaupasta ulos tultuamme pysähdyin tapani mukaan tupakalle (Hyihyi minua). Silloin luokseni käveli noin parikymppinen poika , joka halusi ostaa yhden tupakan, (en tietenkään hintaa huolinut ). Poika taisikin olla enemmän juttuseuran tarpeessa, sillä hän alkoi juttelemaan minulle ja sitä juttua piisasi ja piisasi. Lopulta tyttären kanssa oli pakko poiketa naistenvaateliikkeeseen, että pääsimme pojasta eroon. Ei häntä sentään kotiin asti haluttu mukaan =)

Ilta menikin sitten rauhassa tytön asunnolla, mutta sunnuntaina lähdin jo puolilta päivin kotiin, sillä kissat olivat yksi kotona.

Toinen kohtaaminen :)
Kaupungilla kävellessäni kohti matkakeskusta vastaani tuli hienosti pukeutunut herrasmies. Ei hänessä mitään erikoista ollut, mutta kohdalleni tultua hän pysähtyi ja kysyi: "Anteeksi kun häritsen, mutta saanko lausua teille runon". Olin niin äimistynyt, että tokaisin vain kiitokset ja väitin että minulla on kiire linja-autoon. Vähän matkaa kuljettuani vasta ajattelin, että olimpa tökerö. Olisihan minulla ollut aikaa kuunnella yksi runo ja saada herra hyvälle mielelle. Eihän se minulta olisi mitään  pois ollut. aina vaan ei osaa käyttäytyä oikein kun yllättäen jotain tapahtuu.



Sunnuntaina busseja kulki niin harvakseen, että minäkin jouduin lähtemään oikein pitkänlinjan linja-autolla. Koska auto näytti tulevan aivan täyteen, odottelin viimeisenä, koska saatoin kyllä odotella seuraavaakin autoa. Kysyin kuskilta vieläkö yksi lyhytmatkalainen mahtuu kyytiin ja hän vastasi että tule mukaan vaan, voit istua tuossa rahastajan penkillä. Eikös silloin sieltä kauempaa joku nainen huutanut, että täällä on yksi paikka vapaana, tule tänne istumaan.  Siinä puolen tunnin matkan aikan ehti kolme ihmistä ruveta juttelemaan minulle. Kyllä olikin rattoisa matka, olisin voinut matkustaa pitemmällekin. Huomasi kyllä, että auto oli tulossa Itä- Suomesta, siellä ihmiset ovat niin ystävällisiä ja seurallisia.

Kotia tultua piti heti katsoa peilistä, onko pääni päällä sädekehä jossa lukee :"Tule luokseni juttelemaan ", ei näkynyt ;D

Kissat olivat vuorokauden kotona yksin ja niin kiltisti. Kaikki tarpeet oli tehty hiekkalaatikkoon. Semmoinen hurina nousi kaikkien kurkusta, kun huomasivat minun palanneen. Mukava tulla kotiin, kun on joku odottamassa.


26 kommenttia:

  1. Ihania kohtaamisia sinulla on ollut.
    Hyvyys näkyy ihmisestä, siksi sinulle on haluttu jutella.
    Oikein ihanaa alkanutta viikkoa Sude <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai minusta näkee päältä päin, että olen oikea räpätäti, aina hölöttämässä kaikille =D

      Poista
  2. Onpa ollut jänniä kohtaamisia :) Sellaiset piristää päivää! Kotia on tosiaan kiva tulla poissaolon jälkeen kun vastaanottokomitea on vastassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavahan noita on muistella.
      Olispa kamalaa, jos joutuisi tulemaan tyhjään kotiin. Onneksi aina edes joku kissoista on odottamassa minua ♥

      Poista
  3. Sinullapa nyt hienosti on uusi vuosi alkanut:) Mutta että missasit semmosen herrasmiehen?! Ties mitä siitä runoniekasta ois voinut kehkeytyä:) Kotonakin niin hyvä vastaanotto. Se on parhaimpia puola lemmikeissä. he odottavat aina ja ottavat hyvillä mielin vastaan sellaisena kuin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että missasin ;) Kahdesti olen sitä avioliiton onnea kokeillut, mutta minä taidan olla allerginen miehille. Ei noista miehistä ole ollut kuin harmia minulle =D

      Poista
  4. Jurottava on rasittavampi kuin höpöttäjä. Vai miten se ny menikään?
    Mukavaa alkanutta vuotta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ei höpöttäjä, minä kun olen armoton sellainen ;)

      Poista
  5. Jos sinulla näkyi pipon alta sellainen "tule luokseni kihara" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisköhän laittaa pipo tiukemmalle, ettei pääse kiharat näkymään =D

      Poista
  6. Onpa kiva kuulla Itä-Suomalaisista matkustajista :) tai sit he on olleet ilosia kun ovat päässeet täältä pois :D vitsivitsi.
    On se ihanaa tulla kotiin kun on joku odottamassa. Sulla oikein mukava alku vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytär tuli neljän vuoden jälkeen Outokummusta takaisin tänne Keski-Suomeen ja sanoi, että se oli oikea kulttuurishokki. Siellä oli ihmiset kuulemma niin mukavia ja ystävällisiä, täällä hyvä jos edes naapurille päivää sanotaan. Helsingissä tilanne vielä pahempi, siksi en sinne muutakkaan koskaan ;)

      Poista
  7. Sinä olet varmaan niitä helposti lähestyttäviä tyyppejä. Hauskoja kohtaamisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmoinen minä juuri taidan olla :) Tämmöinen kiltin näköinen pullukka, jossa ei ole mitään uhkaavaa =)

      Poista
  8. Ihania kohtaamisia! Mä just ajattelin, ettei täällä meilläpäin varsinaisessa suomessa kenenkään vieraan kanssa heittäydytä juttusille. Meillä piipahtaa puodissa silloin tällöin herrasmies, joka kertoo "päivän vitsin". Ensin alkuun se tuntui oudolta, mut nykyään niitä osaa jo odottaa.
    Kiva eläinystävän paukkupaketti teillä :) Hyvää alkanutta vuotta sulle ja kaikille kissoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täällä Keskisessä Suomessakaan kaikki juttele, mutta kaikki ne joilla on sukujuuret Karjalasta sitäkin enemmän. Minä kyllä kälätän ihan vieraillekin, mutta isän suku onkin Karjalasta. Meillä vaan tahtoo huumorintajukin olla niin vääränvänkyrä, ettei sitä kaikki oikein ymmärrä =D
      Me mummokissan kanssa paukutellaankin ahkerasti muulloinkin kuin juhlapäivinä =D

      Poista
  9. Nyt on pakko kertoa, että minäkin kohtasin kerran kadulla ihan tuikituntemattoman herrasmiehen. Oli simpsetit ja hatut, partavedet sun muut palttoot. Pysäytti minut, kauppakasseja raahavan väsyneen ja harmaan täti-ihmisen, kohteliaasti ja kysyi: "Anteeksi, tietääkö rouva, mistä tässä kaupungissa voisi löytää maksullisen naisseuralaisen?". Opas kun olen, aloin tietysti asiallisesti pohtia kysymystä ja neuvoa herraa paremmin asiasta perillä olevien tahojen pakeille (lue: taksitolppa). Herra kiitteli ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Nostin kassini maasta ja käännyin lähteäkseni. Silloin herra lausui: "Anteeksi vielä, ei rouvaa sattuisi kiinnostamaan?" Mihin minä kohteliaana: "Ei kiitos tänään."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan hädässä olevaa ihmistä autettava =) Jos minulle tässä iässä joku tulisi tuommoista ehdottamaan, ottaisin sen suurena kohteliaisuutena.......varsinkin jos hän vielä olisi valmis maksamaankin siitä =D =D =D

      Poista
  10. Yllättävät kohtaamiset jäävät helposti mieleen moneksi päiväksikin tai vieläkin kauemmaksi aikaa. En itse osaa aloittaa keskustelua vieraiden kanssa mutta höpötän kyllä myös ummet ja lammet jos joku uskaltaa minua lähestyä. Ja monesti niin on käynytkin :) Eilen terveyskeskuksessa puhuin vaikka kuinka monelle ihmiselle kun satuin istumaan hissin vieressä pari tuntia ja se meni sinä aikana rikki ja minä siinä sitten jouduin asiasta tiedottamaan kaikkia jotka yritti sillä matkustaa. Ja erään vanhan herran opastin oikeaan paikkaan kun istui viereeni vain odottelemaan vaikka ei ollut aikakaan varannut ja kyseli jonkin ajan päästä että onko sisaria näkynyt :D Kyllä täällä Vantaalla ainakin sanotaan naapureille heipat kun törmätään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä mieli jäi minullekin näistä juttutuokioista. Nykyään on niin paljon yksin eläviä ihmisiä, että on hyvä kun saa jutella edes ulkona. Minä tulisin varmaan hulluksi, jos en saisi kälättää ulkona ihmisille. Pelkkä kissojen kanssa jutustelu ei kovin pitkään riitä =)

      Poista
  11. Onko nyt vanha väittämä suomalaisten tuppisuisuudesta romutettu. Ihanaa, että ihmiset puhuvat toisilleen. Minä olen sellainen lärpättäjä, että puhun aina ihmisille ja usein saan niitä merkillisiä katseita. On siitä kyllä hyötyäkin ollut. Esim. Oslossa asuessani ja koiria ulkoiluttaessani, opin kielen nopeasti. Koiraihmiset kun kohtaa, aina riittää puhumista, vaikka kielitaito olisikin surkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tytär kuulemma välillä häpeää, kun äiti höpötttää kaikille =) Koiran kanssa kyllä tutustui helposti ihmisiin. Vieläkin pysähtelen rapsuttelemaan ja juttelemaan, vaikkei omaa koiraa enää olekkaan. Minusta itäsuomalaiset ovat juttelevaa porukkaa ja muuttaisin heti sinne, jos ei siellä olisi talvisin niin hemputin kylmää =)

      Poista
  12. Täällä Hämeessä ei paljon puhuta, mutta katsotaan nyt, kun pääsen ihmisten ilmoille, mitä tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saman olen huomannut, että hämäläiset ovat tuppisuukansaa. Minä olenkin varmaan vähän hullun kirjoissa, kun pälpätän kaikille vieraillekin =D

      Poista
  13. En ihmettele yhtään. Täältä blogistakin välittyy sellainen ystävällinen ja vetovoimainen ihminen, joka ei käännä ihmisille selkää. Siskoni on ihan samantyyppinen kuin sinä. Hänen kanssaan kulkiessa juttua riittää ihmisten kanssa : )
    Voin kuvitella kissojen ilon, kun palasit. Ihanaa, että sinulla oli mukava matka : )

    VastaaPoista
  14. Se on vain harhaa, osaan minä sanoa pahastikkin =) Minulla on taito keljuilla niin, että toinen tajuaa vasta seuraavana päivänä joutuneensa keljuilun kohteeksi =D =D =D
    Nyt on ollutkin ihan sisäkissoja meilläkin. Vähän kurkkaavat ovenraosta ja sitten suoraan takaisin hiekkalaatikolle. Onneksi oli hiekkaa varastossa ja onneksi ensi viikolla lämpenee taas ulkona.

    VastaaPoista