lauantai 21. lokakuuta 2017

Ei ole olo kuin Pepillä


Olenhan minä näitä yrittänyt väsätä, vaikka kieltämättä olo onkin surkea. Oliskohan sittenkin pitänyt jatkaa tupakanpolttoa =D. Yleensä en lääkäriin lähde jos ei mistään verta valu, mutta nyt kun koko ajan väsytti, verensokeri pompsi 15 ja selkään sattui tuhottomasti, niin olihan se pakko lopulta mennä. Onneksi sattui mukava lääkäri joka laittoi kaikenmaailman tutkimuksiin.

Saas nähdä mitä vielä löytyy, ensimmäisessä röntgenissä löytyi heti murtunut kylkiluu. Ei, kukaan ei ole hakannut minua =) Kerran kyllä kesällä kaaduin pyörällä selälleen ja sen jälkeen on kissat hyppineet päälläni tapansa mukaan, olisko siinä sitten mennyt. Kovasti en kuitenkaan ole koneella nyt jaksanut istua, jonkun verran blogejanne lukenut, mutta tosi vähän kommentoinut. Kunhan tästä piristyn, niin sitten enmmän.

Aijaijai ja voivoivoi , täytyy nyt oikein valittaa, ettei kukaan erehdy luulemaan, että elämäni on pelkkää auringonpaistetta =D =D =D Hengissä kuitenkin ja periksi en vielä anna =)

1,5 KK ILMAN TUPAKKAA, eikä enää nikotiinilaastareitakaan !!!!!!!!!!!!!!!

perjantai 13. lokakuuta 2017

Kukkataulu


Olihan se taas lähdettävä kansalaisopistoon, että saa jotain muutakin tekemistä kuin kotona nyhjöttäminen. Kesän jälkeen maalaamisen aloittaminen tuntui taas niin vaikealta ja ensimmäiseksi täytyikin tehdä jotain helppoa. Moni aloitti kukkataululla, minä vaan en piittaa niistä perinteisistä "kukkia maljakossa" tauluista. Kukkataulun tein minäkin, mutta oman näköiseni =) Kesällä iso rusakko näkyi pihassa melkein joka yö, joten se pääsi kuvaan mukaan. Tästä se taas lähtee maaleilla läträäminen .

maanantai 9. lokakuuta 2017

Pikatsu ja muut


Pyydettiin tekemään pienehkö Pikatsu ja minähän teen mitä toivotaan (jos vain osaan).  Netistä löytyi monta hyvää ohjetta, mutta ei tarpeeksi pientä, joten virkkasin kuvan perusteella. 10 senttistä toivottiin, mutta tällekin tuli korkeutta 13 sm ilman korvia. Onneksi kaapista löytyi kirkkaan keltaista Tennesee-lankaa.


Vielä pyllypuolelta. Millään en saanut häntää pysymään pystyssä kun en halunnut laittaa siihen rautalankaa sisälle. Yritän tehdä aina niin, ettei näissä ole irtoavia eikä pistäviä osia, joten sopivat ihan pienillekin lapsille.



Näitä vanhoja pieniä on tullut myös muutama väsättyä taas sukan neulomisen välissä. Joulun alla menevät ihan hyvin, eivätkä jää minua kiusaamaan.
Naapurin omenat ovat niin matoisia, etten viitsi käydä edes omenavarkaissa, mutta kyllä ne näille näkyy kelpaavan =)

Ja mitä muuta...... Mummokissa on saanut vieläkin säilyttää henkensä, enkä minä ole sortunut takaisin tupakoimaan. Herkkuja tulee kyllä nyt mässytettyä koko ajan. Hyvin siis pyyhkii meillä päin.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Sukkia, sukkia



Säätieteilijät ovat ennustaneet, että tuleva talvi on Euroopassa kylmin sataan vuoteen. Huhhuh, ei olis väliksi kovat pakkaset, vähempikin piisais. Minä olen aikani kuluksi kutonut sukkia, enimmäkseen seiskaveikkalangoista." Vuosi väriterapiaa " haaste värini on violetti, joten kolmet violetit sukat, valepalmikkoa naisille ja lasten junasukat.


Adlibriksen Socki-langasta isot miesten sukat. Sen verran paksua lankaa, että isotkin valmistuu joutuisasti. Raidat sain ihan tarkoituksella kohdilleen.

Kuvassa mukana valtava kurpitsasatoni. =) Kukat olivat kuitenkin niin kauniita, että taidampa laittaa ensi kesänäkin kasvamaan. Naapurin omenapuuta vaivaa muumiotauti, joten sielläkään ei kannata käydä omenavarkaissa tämän enempää.


Ihan itselle tein ilahdutussukat kolmesta eri jämänöttösestä. Ihan vahingossa osui raidat kohdilleen vaikka ei olisi ollut väliksikään. Mitenkäs minä nyt erotan kumpi on kumpaan jalkaan ;) Näissä on kuitenkin punaista ja kahta eri raitalankaa.


Vielä me mummot ollaan elossa ja minulla alkaa vähän olo jo helpottamaan. Kissasta ei ehkä samaa voi sanoa, mutta en raaski viedä vielä piikillekkkään, kun niin reippaasti juoksentelee ja ruoka maistuu. Haisee vaan jo niin pahalle, kun ei juurikaan enää pese itseään, eikä anna minunkaan pestä. Mahtuuhan tänne maailmaan hajuja, niitä pahempiakin =)





perjantai 29. syyskuuta 2017

Miksei kukaan kertonut.......


                                

....kuinka kamalaa tämä on. Luulin että vanhuuden vaivat iski kerralla, mutta tytär luki netistä, että nämä ovatkin vieroitusoireita. Enää ei tee tupakkaa niin mieli, mutta päätä särkee ja huimaa, naamaan nousee patteja ja iho kutiaa kaikkialta. Maha on sekaisin ja jos ei pieretä, niin ainakin närästää. Nukkuminen on katkonaista ja kamalia unia joka yö. J.n.e, j.n. e. Vuosikymmeniä kehoon kertyneet myrkyt tahtovat ulos. Minkä nuorena oppii, siitä vanhana saa kärsiä.

Tulee tosi paljon nukuttua, kun ei muutakaan jaksa. Tytär kävi kylässä ja PAKOTTI lyhyelle kävelylenkille ja sehän teki kyllä ihan hyvää. Pitäisköhän ruveta ulkoilemaan.


Onneksi minulla on näitä petikavereita, ettei tarvi yksin maata. Maija tässä on vielä niin hyväkuntoinen. Mummokissa on alkanut piereksimään mädältä kananmunalta haisevia paukkuja ja täällä me mummot nyt sitten makoillaan ja haistaan kilpaa. Onneksi ei ole elämänkumppania kärsimässä =D

Eihän tämä elämä pelkkää kärsimystä silti ole =)  Eiköhän tästä olo vielä parane ja yritän tännekin kirjoitella vähän useammin.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Ilman..........koville ottaa


Tasan 50 vuotta vetelin tupakkaa ja puolet vuosista aski päivässä. Nyt olen kohta ollut 2 viikkoa polttamatta ja koville ottaa. Ei oikein jaksa keskittyä mihinkään, tupakka vaan pyörii mielessä. Toki minulla on nikotiinilaastarit ja -purkat apuna, mutta silti tuntuu vaikealta. Nikotiiniriippuvuus on niin vahvana minulla. Koitan nyt sinnitellä kuitenkin.


Eikä ollut helppo olla ilman puhelintakaan paria päivää. Eihän siitä tunnu vielä kauan olevan kun piti kylälle puhelinkoppiin juosta kolikot taskussa kilisten jos halusi jonnekin soittaa. Tosi myöhään hommasin seinäpuhelimenkin ja tuntui niin hienolta istua omassa kodissa soittelemassa. Nyt kun kännykkään on tottunut, niin tuntuu ettei ilman sitä pärjää.

Rakas vanha simppeli kännykkäni lakkasi toimimasta ja eihän se auttanut kuin suunnistaa kaupunkiin ostamaan uutta. Tietenkin siinä vaiheessa kun istuin jo bussissa, niin puhelinkin heräsi taas eloon, mutta meninhän minä uuden kuitenkin ostamaan kaiken varalta. Pyysin helppoa mallia, mutta kuinka lie onnistuivat myymään niin hienon älypelin, etten oikein osaa laitella siihen kaikkia juttuja. =) Onneksi tytär asuu niin lähellä että saa tulla laittelemaan mummelin puhelimen kuntoon

Myyjä kysyi haluanko mustan vai kultaisen ja vastasin että tietenkin kaikilla kultaisilla mummeleilla pitää olla kultainen puhelinkin. Kaipa opin vielä käyttämäänkin tätä hieno laitettani kunnolla, jos kerta ihan pikkulapsetkin osaa =D

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Syyskuun punainen väri


Syyskuussa luonnossa on niin paljon punaista. On puolukat , pihlajanmarjat, kärpässienet ja paljon muuta. Niin myös minun Revontulihuivini.  Tämä on samalla osanottoni haasteisiin Vuosi väriterapiaa ja KyJy 17.  Revontuli on alkulaskemisen jälkeen niin helppo neuloa, että näitä voisi tehdä vaikka kuinka monta, jos vain tietäisi minne ne kaikki saisi menemään. 


Tätä rakasta täytyy nyt kuvailla kun ei tiedä milloin on poissa  kokonaan. On se vaan niin reipas tyttö vielä. Viime yönäkin sain kolme myyrää ja hiiren, perheen lihapuoli on turvattu =) Ovat oppineet tuomaan valmiiksi tapettuina, sillä tietävät että minulle ei eläviä kannata kantaa, semmoiset pääsee heti takaisin ulos. Miten tätä nyt raaskii piikille viedä, vaikka onkin haiseva takkuinen mummeli.

tiistai 29. elokuuta 2017

Syksyn satoa


Meillä kasvaa ruukuissa vähän erilaisia yrttejä kuin muilla. Mummokissa parka on jo niin huonon näköinen, että saattaa olla viimeinen syksy hänellä. Vielä jaksaa kuitenkin hiiriä pyydystää ahkerasti ja hypätä pöydälle, joten piikille en raaski vielä viedä.


Uusi Kettusen pariskunta kun en osaa kädet ristissäkään istua ;) Jotain pitää näprätä koko ajan.

lauantai 26. elokuuta 2017

Kolmet yksien hinnalla



Koko viime talvi säästettiin tyttären kanssa että päästään nyt syksyllä Turkkiin isää tapaamaan. Matkojen hinnat vaan olivat niin korkeat että päätettiin odottaa niitten halpenemista. Niinhän siinä sitten kävi, että hinnat eivät laskeneet, mutta matkat oli loppuun myyty ennen kuin huomasimmekaan. Täytyy olla ensi talvena viisaampi.

Ehdotin että mentäisiin käymään jossain muualla, mutta tytär ei halunnut. Sanoi vaan että nyt ostetaan sinulle uudet lasit sillä rahalla. Johan nuo entiset olivatkin aika huonokuntoiset.

En tykkää kulkea kaupoissa, joten tein netissä hintavertailuja ja katselin malleja ja päädyin sinne tiettyyn liikkeeseen. Tytär löysi minulle nämä punaiset, ei liian punaiset ettei niihin heti kyllästy, mutta vähän väriä elämään kuitenkin.


Näistä tytär sanoi että hyi kun rumat, mutta minä halusin ehdottomasti. Juuri sopivaa mummotyyliä joka sopii minun luonteeseeni. Tykkään näistä kovasti.

Tukka on vähän jyrsityn näköinen kun tytär sen tänään leikkasi. Kyllä on säästynyt pitkä penni kun olen viimeaikoina leikkuuttanut hiukseni tyttärellä, joka ei ole ammatiltaan kampaaja =)



Kolmannet lasit meni sitten tyttärelle jolla sopivasti oli juuri syntymäpäivät. Kyllä on silmälasien hinnat halventuneet sitten minun nuoruuspäivieni, onneksi. Vielä jäi vähän pesämunaa ensi kesää varten.

Silmä on ihmeellinen elin. Kun olin alakoulu-ikäinen silmäni heikkenivät semmoista vauhtia, että lääkärit ennustivat minun sokeutuvan ennen aikuisikää. Aika heikot ne välillä olivatkin.  Vaihdevuosien jälkeen näköni on alkanut paranemaan ja jos tämmöinen vauhti säilyy, niin 80 vuotiaana saan varmaan heittää lasit pois kokonaan.=) Niinhän sitä sanotaan, että vanhetessaan ihminen tulee lapseksi jälleen ja minulla se käsittää silmätkin =D

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Nyt niitä käsitöitä


Tavallistakin tavallisemmat villasukat. Tykkään itse pitää sukkia joissa ei ole kiristäviä kuvioita eikä varpaan kohdalla olevia pitsikuvioreikiä. Siispä kudon tavissukkia =) Sain hävitettyä samalla pari vajaata lankakerää.

En olekkaan ostanut tänä vuonna niin ainuttakaan villasukkalankakerää. Muutaman puuvillalangan vaan kun on tarvittava väri päässyt loppumaan.


Ja tietenkin apinaperhe kun näitä nyt tuntuu aina vaan menevän. Joulua varten täytyy tehdä vielä muutama jemmaan.

On tuo nykyinen terveudenhoitolaitos vaan kummallinen. Viime aikoina ollut pikku vaivoja, jotka ovat pakottaneet soittamaan terveyskeskukseen. Siellä sitten sairaanhoitaja tutkii ja milloin kukakin lääkäri määrää lääkkeet potilasta edes näkemättä. Minäkään en ole tavannut lääkäriä moneen vuoteen. Nytkin sain lyhyen antibioottikuurin, mutta uudestaan on mentävä saman vaivan kanssa kun ei parantunut sillä. Eipä pienellä eläkkeellä ole vara hypätä yksityiselläkään lääkärillä, joten tähän on tyytyminen. No, hengissä vielä kuitenkin, joten eipä tässä hätää ;D

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Mummon uusi pyörä

                                       

No nyt on mummolla uusi pyörä. Halvin mahdollinen malli, ettei kelpaa rosvoillekkaan enää myytäväksi ja posti toi kotia asti.

Ei löydy enää edellistä pyörää. Lupasin kylän pikkupojille löytöpalkkion ja etsintäpartio on ollut ahkerasti liikkeelä. Tuommoiset 10v pojat kun muutenkin rymyää kaikki pusikot ja ojanpohjat, niin pyörä olisi löytynyt jos olisi löydettävissä. Oli sen verran arvokkaampi pyörä että on varmaan jo kaukana. Meiltä kun täältä Keski-Suomestakin harrastetaan "vientiä" Viron markkinoille =(



Tehtiin naapurin miehen kanssa "diili". Minä korjasin hänen tietokone-ongelmansa ja hän lupasi koota pyörän kuntoon. Äkkiähän tietsikka oli taas kunnossa, mutta pyörää saatiinkin kasata lähemmäs kolme tuntia. Minä sitten koe-ajamaan, mutta polkasin lähtikin irti ja minä suoraan sepeliä halaamaan.  Onneksi ei mennyt luita poikki, mutta kyllähän tämäkin sattui. Nyt minua vähän pelottaa ajaa tuolla uudella pyörällä, mutta pakko tottua kun ei kauppaan jaksa enää kävelläkkään.



Pojalta sain oikein kuvaviestin: "Arvaa mitä tulet saamaan joululahjaksi". Pojallekin on periytynyt tuo Karjalainen vääräleukaisuus =)



Tämä pyörä ei ole rosvoille kelvannut vaikka ei ole lukossakaan. Sen verran jo hajalla, ettei sillä itsekkään voi enää ajella, mutta hyvä pyörä oli aikanaan. Kun ei ole paikkaa mihin hävittäisi, niin tein siitä sitten pihakoristeen ;) Talvella vaan kukkien sijasta lyhtyjä roikkumaan. Kukkia minulla onkin paljon, sillä tykkään kasvatella niitä siemenestä alkaen.

                                                

Onhan täällä toki mukaviakin asioita ollut. Sisko kävi kylässä ja toi tuliaisiksi itikkahotellin. Nyt on minullakin ihan ikioma hotelli =) Laitoin terassin seinään ja se on niin soman näköinen siinä. Tänä kesänä on ollut niin vähän pölyttäjiä, ettei kuulemma metsässäkään ole ollenkaan mustikoita. Jospa tästä hotellista edes joku saisi sopivan talvehtimiskodin.



Pojalta saatu äitienpäiväruusukin ajatteli, että nyt on mummo lohdutuksen tarpeessa ja innostui kovasti kukkimaan. Mitenkähän tuon saisi talven yli pärjäämään. Kukkapenkissäni ei ole ruusut selvinneet talvesta ainakaan edellisinä vuosina.

Tämmöistä täältä tällä kertaa. Käsitöitäkin on valmistunut, mutta niistä sitten toisella kertaa .

lauantai 5. elokuuta 2017

Satotoiveita



Keväällä keräsin lintulaudan alta auringonkukantaimia ja huomasin yhden erilaisen taimen. Huvikseni laitoin se kukkaruukkuun kasvamaan ja nyt minulla näyttää olevan tulossa kurpitsa. En sitten tiedä onko pyöreä vai pitkulainen, kun en ole koskaan kurpitsoita kasvattanut. Kaunis kukka siinä ainakin on ja mehiläiset näyttää tykkäävän.  Tuossa on tosi paljon kukan-nuppuja, pitääköhän niitä liikoja rapsia pois ?


Kaupan mansikat ovat tänä kesänä olleet niin kallita, etten ole raaskinut niitä ostaa.  Nyt alkoi lopultakin omat taimeni (2 kpl) kukkimaan  ja hyvällä onnella saan edes maistiaisen mansikasta =) Toivottavasti aurinko alkais paistelemaan että saisin jotain satoa. Koko kesä on täällä ollut niin sateinen ja kylmä ettei kuulemma metsistäkään ole mustikoita tulossa. Täytyy ensi talvi pärjäillä ihan etelän hedelmillä, harmi.
--------

Kyllä nyt harmittaa. Kun on pieni eläke ja polkupyörä ainoa kulkuväline, niin eikös senkin joku varasta omasta pihasta. Eipä tykännyt kipeä polveni yhtään kun kävin kävelemällä ruokakaupassa.
Vaan on mukaviakin ihmisiä. Laitoin etsintäkuulutuksen oman kylän face-sivuille ja moni nuori mies näyttää jakaneen sitä. Jospa se pyörä vielä löytyisi ja toivottavasti kunnossa olevana. Kyllä nuorison kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä, ei koskaan tiedä milloin heiltä apua tarvii ja saa.



torstai 3. elokuuta 2017

Ruskea elokuu


Vuosi väriterapiaa haasteessa elokuun värini on ruskea. Revontulihuivissani löytyykin monta ruskeaa sävyä. Värit eivät luonnossa ole ihan näin kirkkaat, kamera vaan ei suostu tallentamaan oikeita sävyjä.

Revontulihuivia on niin mukava tehdä. Alun kun saa tehtyä, niin loppu on aivotonta neulomista ja samalla voi seurata telkkaria tai tehdä jotain muuta mihin ei käsiä tarvita. Taidampa tehdä heti perään toisenkin. Vironvillaa minulta löytyy vielä monta vyyhteä.


Kyllä hevosenkakka on vaan ehtaa tavaraa =) Ruokakaupasta ostin keväällä halvan Pelakuun alun ja istutin hevonkakka-multaseokseen. Nyt se on kukkinut ihan hullun lailla koko kesän. Naapurin kalliit  puutarhurilta ostamat taimet eivät ole olleet ollenkaan näin kovasti kukkivia. Ei ole hinta aina laadun väärti, vaan se on kakan määrästä kiinni =D

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Afrikan eläimiä


Silmukan ytimessä blogin heinäkuun haasteena on Afrikan eläimet. Olishan se jo kumma , jos en sinne apinoitani ilmoittaisi kun pari uutta tuli taas väsättyä. Taitaa kyllä olla enemmäm Amerikan mallia nämä mekko päällä kulkevat. En oikein katso hyvällä silmällä semmoista. Apinan paikka on viidakossa, eikä narun päässä lemmikkinä.

Pari tämmöistä on kerran lähtenyt Afrikkaankin lasten sairaalaan ilahduttamaan, en vaan muista mihin maahan.

Jouluun on enää viisi kuukautta, joten nyt on jo aika alkaa täyttämään Joulupukin pussia vaikka apinoilla =) 

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Pikimustaa huumoria...liiankin mustaa


Pojalla on mökillään hieno huussisysteemi. On naisten- ja miestenhuussit erikseen ja keskellä vanha "Räjähdysvaara" huussi. Ei tarvitse kenenkään jonotella ☺ 

Huussien takana on pieni metsikkö, jonne olen rakkaan Eetu-koirani haudannut. Sinne on myös poika haudannut isänsä tuhka-uurnan ison kiven juurelle. Oli isänsä lempipaikka metsikössä.

Me pojan kanssa viljellään niin vääräleukaista huumoria keskenämme, ettei sitä kaikki aina ymmärrä. Kun minä selitin että haluan aikanaan tuhkani Eetun kanssa samaan paikkaan, hän tokaisi ettei ala koiran raatoa kaiveleen. " Itse saat kyllä kuoppasi kaivaa". Ei tainnut uskoa minua.


Eilen tuli se mukava päivä, kun poika haki minutkin mökille käymään. Onneksi sattui niin kaunis ilmakin.

 Kun miniä ja poika alkoivat valmistamaan ruokaa , (namnam mitä herkkuja) minä hain aitan takaa lapion , puin metsäkamppeet päälle ja hipsin salaa metsään. Tytär lähti mukaan katsomaan mitä hullua se äiti taas touhuaa. Mukaan tuli myös pojan koira vahtimaan, ettei metsän pedot syö meitä.



Tarkoitus oli kaivaa se kuoppa, mutta alkoi paikan päällä itseäkin hirvittämään, että jos sieltä tulee Eetun kallo vastaan. Niimpä tyydyin sen verran kaivamaan, että sain istutettua omasta pihasta tuomani ruusuntaimen. Lisäksi kovasti leviävää sinistä kellokukkaa. On niin muhevaa multaa tuossa, että eiköhän ne juurru siihen.


Tein vielä kepeistä ristin. Ei vaan tullut narua mukaan, joten jouduin sitomaan koivun-oksilla ja on aika hatara luomus. Täytyy parannella seuraavalla kerralla.

Kun palasin syömään, sanoin pojalle että siellä on nyt mummolle paikka valmiina huussintakana.  "Kukat ja kaikki valmiina. Tuhkat vaan aikanaan heität siihen ruusupuskaan ja uurnan voi polttaa vaikka saunanpesässä."

 Eikös se ole hyvä  kun olen itse suunnitellut kaiken valmiiksi, niin ei tarvitse lasten sitten vaivata päätään näillä asioilla ;D  Jokohan alkaa poikakin uskomaan, että mummo on ihan tosissaan, kun tahtoni näin kirjallisesti ilmaisen =D

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Balleriina-possu


Tytär sai ihan pienenä Turkissa balleriina-possun ja siitä tulikin yksi lempileluista. Niin rakas, että possu istuu vieläkin hänellä kirjahyllyn reunalla. Siitä se idea sitten tuli minullekin.


Vaan ei possukaan aina jaksa tanssia ja silloin heitetään tutu ja tossut pois ja mennään nurmikolle lepäämään.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Sininen heinäkuu


Oli sen verran kylmä kesäkuu, ettei yhtään hävettänyt kutoa villasukkia. Seiska-veikasta oikein isot miesten sukat ja tietenkin sinisenä, koska sen olin laittanut heinäkuun värikseni "Vuosi väriterapiaa" haasteeseen.  Apinoita syntyy sitten siinä sivussa.



Tuli taas liityttyä facebookissa Kyjyyn ja myöskin Ufoon. Saa nähdä miten ämmän käy. Jyjy jäi kuitenkin kesken ja nyt on sitten näitä ufoja. Enemmänkin olisi ollut. mutta valitsin nyt näitä pienimpiä. Joskus vaan ei joku työ huvita ja kesken jää. Voiko muuten esim. vauvan junasukan tekeminen kestää kaksi vuotta .


Meillä toimii luonnonmukainen ilmapuntari.

Olin jo huolissani, kun sekä Maija että Mausu olivat viikon hukassa. Maijalle se ei ole ollenkaan tyypillistä. Olihan tässä kaunis ja lämmin viikkokin ilmojen puolesta. Tänä aamuna molemmat tytöt palasivat kotiin ja iltapäivällä sateet sitten tulivatkin. Eikös se sateita ole nyt luvannut jatkossakin. Kyllä kissat tietää milloin on viisainta kotiutua ;)

Tytärkin palasi Skotlannista niin tyytyväisenä. Pitempäänkin kuulemma olisi voinut olla siellä. Ehkä sieltä ei ihan vävyä nyt kuitenkaan tullut, mutta ystävyys on ainakin lujittunut ja sehän on tärkeä asia.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannustaika


Jo parikymmentä vuotta olen laittanut kukkia tyynyn alle ja sulhasia ei vaan ole näkynyt.


Tänä vuonna laitan makkaravoileivän. Jos vaikka nälkä yllättää kesken yön.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Juhannuksen aikaa ja taikaa



Sinne häipyi lapsi yöhön ja jätti vanhan äitinsä yksin viettämään juhannusta, nyyh. No ei sentään, ihan iloisena saattelin tyttären yöllä klo 1 linja-autoon kun hän lähti pariksi viikoksi Skotlantiin. Jo muutamia vuosia ovat kivan skottipojan kanssa kirjoitelleet netissä ja nyt tapaavat livenä ensimmäistä kertaa. Äitinä minua tietenkin jännittää että syntyykö siellä romanssi =)

Viimeksi olenkin ollut yksin juhannuksen tasan 50 vuotta sitten. Olin siihen aikaan kotoa karannut ja liftailin ympäri Suomenmaan melkein vuodenpäivät. Juhannusaattona lähdin Jyväskylästä liftaten Turkuun tapaamaan ystävääni, joka ei ollutkaan kotona. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä ja harvalla puhelintakaan kotona. Niimpä sitten jatkoin samantien Länsirannikkoa pitkin siskoni luon Raaheen. Eihän siskokaan tietenkään ollut juhannusyönä kämpällään, mutta onneksi oli unohtanut ikkunan raolleen, josta sitten hoikkana tyttönä pujottelin sisälle. Vähänkös oli sisko ihmeissään kun kotia palatessaan löysi nälkäisen pikkusiskonsa sängyssään nukkumassa.


Eihän minun tarvitsisi yksin olla. Poika kyllä lupasi hakea mökilleen juhannukseksi. Siellä kuitenkin on kunnon juhlat, enkä minä enää jaksa riekkua koko yötä pystyssä hyttysten syötävänä. Jäänpä siis kotia kissojen seuraksi ja nautiskelen vain näitä oman pellon tuotteita. Hyvin ovatkin kasvaneet. Lisäksi voisin ostaa kaupasta palan savulohta ja yrittää tehdä Outin perunasalaattia.



Ja mitäkö olen tehnyt käsitöinä, no tietenkin "vaihteeksi" apinoita ;) Olen kyllä yrittänyt neuloakin, mutta käsivartta alkaa särkemään jo muutaman minuutin päästä, joten täytyy palata virkkauksiin.

Kuvat ovat vähän erimallisia, sillä annoin kamerani työlle mukaan ja itse näpsin nyt puhelimella kuvat.

Oikein ihanaa juhannuksenaikaa kaikille, satoi sitten tai paistoi. Kesäsadehan tekee vain hyvää hipiälle =)

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Tekosyy petaamattomalle sängylle ja arvonnan tulos


Pienen laskutoimituksen jälkeen arvonnan voittajaksi tuli Vintagentti. Onneksi olkoon. Laitappa osoitteesi ja puhelinnumerosi mailiin sudemi@luukku.com niin saan kirjan postiin


Vintagentti kirjoitti: "Mukana arvonnassa, vanhoissa nikseissä totuus piilee.". Näissä nikseissä ei kyllä ole päätä eikä häntää, mutta vanhoja ne kuitenkin ovat ;)


Ja tässä se syy, miksi meillä ei petata sänkyä ennenkuin iltapäivällä. Enhän minä näitä voi häiritä. Nyt se on jopa tieteellisesti todistettu, että kissan pitäminen on todella terveellistä, vahvistaa sydäntä ynnä paljon muuta. Tässä minun "lääkitykseni"=)