perjantai 30. syyskuuta 2016

Mitä tuli osteltua Turkista


Tämä oli niin hauska yhden kaupan ulkopuolella. Katsoin että kaikki on myytävänä, mutta tytär huomasi että suurin onkin elävä. On niin kaunis kissa, että sen olisin voinut sakakuljettaa Suomeen.


Oppaat aina neuvoo ostamaan kultaa ja nahkaa Turkista ja onhan ne siellä paljon halvempia. Meille kyllä piisaa tavallinen vaatetavara ja sitä kyllä kannattaa ostaa.  
Marmariksestakin löytyy nykyään muutama Outlet-myymälä ja niissä kannattaa poiketa. Siellä oli jo myynnissä ensi kesän Kaphallin ja Vero Modan mallistoa hintaan 3-5€ pusero. Nehän valmistetaan enimmäkseen Turkissa. Ei ollut enää meille sopivia kokoja, mutta ostelin sitten m.m. näitä Hammam-pyyhkeitä hintaan 4€ kpl, Suomessa 25-30€. Ihania matkapyyhkeitä, suuri kokoisia, mutta kevyitä ja pieneen tilaan meneviä.


Yhtenä päivänä eräs laukkukauppias veti Eminen kauppaansa ja alkoi kyselemään mikä väri olisi paras. Emine yritti selittää, ettei aio ostaa mitään, mutta valinta oli pakko tehdä. Sitten myyjä löi laukun Eminen syliin ja sanoi vaan :" Tämä lahja, minä isän ystävä".  Voikos tuon halvemmalla enää ostoksia tehdä =) Niin tuli tyttärestä Michael Korsin feikkilaukun omistaja. Seuraavana päivänä toinen kauppias antoi sitten laukkuun sopivan rahapussin lahjaksi.  On se hyvä kun isällä on anteliaita ystäviä =)


No enhän minäkään onneksi ihan ilman jäänyt. Olin loman aikana voittanut Kukkia ja koukeroita blogista tämän ihanan Marimekon laukun. Onkin sopivan kokoinen ottaa mukaan seuraavalle reissulle vaikkapa passia ja rahapussia varten. Aivan ihana. Suuret kiitokset Tuulikille.♥



Emine on innokas kokeilemaan uusia makuja ja osti kaupasta tätä terveellistä juomaa. Empä voi suositella, ei kannata ostaa =D Kauppiaskin kysyi tytöltä, että oletko nyt varma että haluat tätä =D Tuote on valmistettu hapatetusta porkkanasta chilipaprikaa y.m. Maku muistuttaa lähinnä voimakkaasti etikalla ja chilipaprikalla maustettua hapankaalia, kammottavaa. Onneksi oli tuota ihanaa banaanimaitoa hörpätä päälle.



Sitten löytyi pienen etsinnän jälkeen se paras kauppa. Täällä oli myymässä vanha  mummeli, joka myös virkkaili pehmoleluja. Meillähän löytyi heti paljon juteltavaa keksenämme. Ihmeesti tuo Turkinkieli palautui minunkin mieleeni,vaikken sitä vuosiin ole tarvinnut. Tytärkin oppi jonkun verraan lisää sanoja.

Isä hommasi tyttärelle uudestaan Turkin kansalaisuuden ja poliisi antoi neuvoksi, että kieli pitää opetella kunnolla ensi kertaa varten.  Nyt on tytär merkattuna naimattomaksi muslimiksi kotipaikkanaan Ermenek siellä Kaakkoi-Turkissa. Eipä tuosta haittaa ole, jos ei ehkä hyötyäkään koskaan =) 


Tämän kasan sitten ostin noin 10€:lla. Liukuvärjätyt ovat ihanan pehmeää akryylia ja ruskeat jokseenkin samalaista puuvillalankaa kuin Suomen Miami-lanka. Väriskaala vain on kirkkaampi ja laajempi. Minä otin tätä ruskeaa ihan apinoita varten. 


'
Parin päivän päästä oli mentävä uudestaan ja tämä kasa maksoikin sitten jo noin 16€. Tässä onkin sitten jo villalankaakin ja ruskea on antibakteerista puuvillalankaa, jota ei harmikseni ollut kuin tämä yksi jäljellä. Lisäksi virkkuukoukku ja haikarasakset.

Lankojahan voi tilata halvalla suoraan Turkistakin koti-ovelle tuotuna ja nyt minulla on vähä tietoa mitä tilata, ettei ihan summassa tarvitse ottaa. Jos joku haluaa tietää näistä enemmän, niin minulta voi kysyä  


Halvaksihan meidän loma tuli, vaikka joka päivä käytiin ulkona syömässä pariin otteeseen  Tässä ollaa isän työpaikalla syömässä "pientä" kanapataa. Ainut kerta kun syötiin oikein turistiravintolassa, yleensä söimme paikallisissa Lokantoissa, joissa ruoka on taatusti tuoretta ja yhtä hyvää, mutta monin verroin halvempaa. Meiltä meni molemmilta noin 200€ viikossa kaikkiin ostoksiin ja syömisiin, ei paha =D

                                               

Tässä sitten pieni lounas Lokantassa. Valkoinen lasissa on ayrania, voin suositella, erittäin virkistävä jugurttijuoma.

 

Yöllä tietenkin piti vielä käydä paikallisessa leipomossa syömässä herkkuja ja kupposella kahvia. Etualalla minulla "Naisen napa" leivonnaisia

Eihän sieltä terveenä tietenkään selvitty, vaan sain lentokoneessa niin pahan yskän, että pakko oli jo mennä lääkäriin, kun alkoi vatsaan pistämään. Olin yskinyt niin kovasti, että vatsalihas oli jo revähtänyt, mutta eipä sentään kylkiluita ole mennyt poikki =D Vaan on minusta niin hyvää huolta pidetty. Aamulla heräsin kuollut hiiri tyynyllä naaman edessä. Kas kun eivät olleet sitä suoraan suuhun tunkeneet =)

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Marmaris, Turkki


Siinä se ihana Marmaris lepää vuorten sylissä meren rannalla.

Itse kävin ensimmäisen kerran Marmariksessa jo vuonna 1982, kun Aurinkomatkat toi paikalle ensimmäiset turistit, meidät suomalaiset. Silloin paikka oli ihastuttava aito kalastajakylä, joka valitettavasti on muuttunut nykyään turistikaupungiksi. Paikka on myös turkkilaisten lomalaisten suosiossa, joten kyllä siellä maan tunnelmaan kuitenkin vielä pääsee. Torstaisin on vielä maalaismarkkinat, jolloin paikka kuhisee maalta tulleita pussihousuissa kulkevia naisia ja miehiä.

Suomalaisista siellä pidetään edelleenkin, joten voin suositella kielitaidottomillekin lomalaisille, aina löytyy apu jostakin läheltä.  

Kuva netistä

Turkin poliittinen tilanne ei siellä näy mitenkään, ihan on turvallista niin kuin ennenkin.  Korkeintaan sen huomaa kaupoissa reilusti kohonneina alkoholin hintoina. Meitä se ei haitannut =) 

Nuoret naiset ovat siirtyneet huomattavan paljon käyttämään taas huivia. Rannalle oli myös ilmestynyt paljon burkinia käyttäviä turkkilaislomailijoita. Kuvaa en kehdannut ottaa, joten se on lainattu netistä.

Yhtenä päivänä katsoin kun merestä nousi kaksi naista yhtä-aikaa. Turkkilainen niin kauniina burkinissaan, vanhemmanpuoleinen oikein lihava turistinainen punaiseksi palaneine ihoineen, pelkissä bikinihousuissa roikkuvat tissit paljaina hyllyen. Kyllä oli turisti räävittömän näköinen, onneksi ei sentään ollut Suomi-pipo päässä =D



Oijoi, kyllä oli isä vanhentunut, semmoin kuivettunut harmaa äijänkäppänä =) Näytti varmaan minua 10 vuotta vanhemmalta, vaikka onki 9 vuotta nuorempi. Enhän minäkään enää kyllä mikään hoikka tyttönen ole, mutta siltikin ;)

Välillä käytettiin isä parturissa, jossa parturi polttaa samalla nenä ja korva-karvatkin. Turkkilaiset miehethän eivät itse partaansa aja, vaan sitä varten mennään parturiin. Voin suositella suomalaisillekin miehille Turkin-lomalla, erittäin edullista ja miellyttävä kokemus.

Isä oli ollut aivan hermona, että jos tytär ei tulekkaan. Niimpä sitten ensimmäiset päivät vaan kierreltiin katuja ylpeänä näyttämässä :"Kizim geldi".  Vanhaa äitiä ei huomioinut juuri kukaan ;) Tytär sai heti ensimmäisenä iltana isältään tervetuliaislahjaksi kauniin kultaisen kaulakorun ketjuineen.



Vaikka Marmaris on pieni kaupunki, niin kyllä siellä saa aikansa hyvin kulumaan vaikka pitempäänkin. Esim. on monenlaisia veneitä ja laivoja joilla voi lähteä merelle. Nämä pieniä taksiveneitä, joilla pääsee pieniin lähikaupunkeihin.


Tai sitten voi lähteä päiväksi tai illaksi risteilylle Viikinkilaivalla.


Pieniä poikia varmaan innostaisi eniten tämä Merirosvolaiva, jossa kuulemma miehistökin on pukeutunut merirosvoiksi.  Me aikuiset naiset ei viitsitty kuitenkaan siihen nousta =)


Parina päivänä olimme myös läheisessä Icmelerin kaupungissa,jossa isä asuu ja on töissä. Huomattavasti pienempi paikka kuin Marmaris ja jotenkin vielä aidompi. Lämmintä vaan oli 39 astetta, joten paljon ei jaksettu käveleskellä. Onneksi meri-ilmasto on niin erilaista, ettei moinen lämpö haitannut pahemmin minuakaan ja hotellihuoneessa pelasi ilmastointi mainiosti.

Turkista pois lähtiessä tapahtui minua naurattanut sattumus. Kentillä on tiukat turvatarkastukset ja henkilökohtainen "kopelointikin" tehdään kahteen eri kertaan. Minulla oli päällä edestä vetoketjulla kiinnitettävät rintaliivit. Toinen turvatarkastaja (nainen) kiinnostui oikein näplämään liivejäni paidan läpi ja oli jo sen näköinen että kohta mennään sivummalle tiukumpaan syyniin. En minä sinne halunnut, joten tempasin puseron ylös ja sanoin suomeksi :"Ei ole pomminpiuha, ne on vaan tissiliivit". Siihen loppui minun tarkastukseni ja sain jatkaa matkaa, tytärtäkin vähän nauratti.

Johan tässä tuli juttua. Kerron ensi kerralla ostoksistani ja mitä sieltä yleensä kannattaa ostaa.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Valmiina lomalle


Kymmenen pientä apinalasta virkattuna.


Syksyn "runsas " sato korjattuna.

Nyt joutaa pienelle lomalle kaikesta ♥

perjantai 9. syyskuuta 2016

Yllätyksiä


Mikäs sen mukavampaa tavallisena arkipäivänä, kuin saada yllätyspaketti. 
 Kati Hipsulaisen helmeilystä voitti aikanaan arvonnastani ja nyt Kati yllätti minut paketilla. Mukava paketti olikin ja piristi oikein päivääni.  Juuri näitä puuvillalankoja käytänkin virkkailuissani ja värit ovat juuri oikeita =). Pieni peltirasia on sopiva säilytyspaikka kaikille nippeleille ja nappeleille, joita käsitöissä tarvitsee. 
Pöllöä pyörittelin kauan käsissäni, ennekuin tajusin miten se on tehty. On niin taitavasti neulottu, etten meinannut millään löytää sauman paikkaa, minä en ikinä saisi niin siistiä jälkeä aikaiseksi. Kiitos Kati oikein paljon. ♥ Tuli niin hyvä mieli näistä.


"Eikä siinä Kaikki" =) Omppumadolta tuli tämä ajankohtainen nallerintaneula, jonka laitan kannanottona pipoani koristamaan. Kiitos Omppumato ♥
Onhan se tiedetty koko ajan, että kylän lähistöllä on karhuja, mutta nyt on tullut ihan virallinen vahvistus, että kylällä pyörii yksi iso uroskarhu ja kaksi erauskarhua. Ihmiset pelkää, eikä ole ihmekkään, kun eräänkin lapsiperheen saunan nurkalta löytyi suuret karhunjäljet. Toivottavasti nallet älyää kaikota kauemmaksi, ennenkuin joku keksii ampua ne.

Minä en pelkää karhuja, vaan hirviä ja tiedän tasan tarkkaan milloin se pelko tuli.
Olin Tunisiassa merenrannalla ottamassa aurinkoa, kun tunsin että jotain tuli minun ja auringon väliin. Kun aukaisin silmäni, siinä ihan naamani edessä oli suuri limainen kamelin turpa, joka sanoi MOOOOOO. Minä tietenkin säntäsin kirkuen karkuun ja kamelinajajaa nauratti niin mahdottomasti. Siitä lähtien olen pelännyt hevosia ja muita sen tapaisia elukoita.


Kolmas yllättäjä oli tämä kukka =) Oli jo aivan kuollut raasku, mutta en laiskuuttani vielä ollut vienyt roskiin. Eräänä iltana kaadoin sille päivällä jääneen puolipannua kahvia ja tämähän keksi ruveta uudestaan elämään. Muistaakseni Lumipallo nimeltään ja taas niin koreana. Täytyypä ostaa ensi kesänäkin tämmöinen, kun on noin sinnikäs kasvi.

Mihinkä tämä viikko taas hupeni, vastahan se oli maanantai. Hyvää viikonloppua nyt sitten teille ♥