perjantai 27. toukokuuta 2016

Ulkonäkö voi pettää


Kirpparille tuli uusi työntekijä, nuori mies jota pidin aluksi vähän koppavana ja koviksena. Poika on kuitenkin  osottautunut ujoksi ja mukavaksi tyypiksi. Aina ei voi luottaa ensivaikutelmaan.

Tässä eräänä päivänä poika tuli ujosti kysymään virkkaisinko hänelle Muumien Mörkön, kun hän on mörkö-fani. Eihän tuommoisesta voi kieltäytyä. Siinä karisi luuloni koviksesta, kovikset ei pehmoleluja halua. Ohjetta en löytänyt mistään, mutta eihän siinä kauaa nokka tuhissut kun tämän tehtyä sain.

Eilen vein pojalle, eikä poika meinannut uskoa millään, etten ota hintaa. Lopulta sovittiin, että saa tarjota kahvikupin. Minulle tuli niin hyvä mieli, kun hän innoissaan kävi näyttämässä mörköä kaikille, muille asiakkaille ja pomolleenkin. Vielä pois lähtiessäni hän kävi sanomassa, että sinä teit päivästäni niin hyvän päivän.  Pienellä vaivalla sain ilahdutettua toista. Eipä olisi itselle niin hyvä mieli jäänyt, jos olisin mörköstä rahaa ottanut. Joskus vaan on niin mukava antaakin jotain, eikä vain olla saajapuolena.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kissan omistamisen ihanuutta


Kauniina kesäpäivänä on hyvä pestä pyykkiä ja minäkin pyöräytin kaksi suurta koneellista. Illalla ne olivat jo kuivia ja hyvän tuoksuisia. Laiskuuttani heitin vain koko kasan tuolille ja ajattelin laittaa paikoilleen seuraavana päivänä.

Mummo-kissa oli iltalenkillään saanut saalista ja pisteli suuren myyränraadon poskeensa rappusilla. Vaan eihän vanhan maha enää kestänyt sitä. Kuulin kyllä yöllä kun se oksensi jonnekin, mutta en jaksanut nousta siivoomaan heti. Aamulla odotti "iloinen" yllätys, sillä tietenkin se oli oksentanut juuri puhtaitten pyykkieni päälle. Kilttinä kissana oli vielä peitellyt hyvin, niin että jokainen vaate oli verisissä myyränriekaleissa. Tänään sitten pesin uudestaan samat kaksi koneellista pyykkiä kun ensin olin kaapinut pahimmat klöntit pois . Oikein mukavaa =)





Peltotyötkin on nyt tehty. Siinä kasvaa perunaa ja tilliä, hernettä, ruusupapua, kirsikkatomaattia, ruohosipulia ja persiljaa, kahta lajia paprikaa ja vähän kukkia koristeeksi. Ihan sopivan kokoinen pelto yksineläjälle =) Punaiset maalatut pikkukivet ovat harakoita varten. Kun ne muutaman kerran käyvät  nokkansa niihin lyömässä, niin sen jälkeen saa satoni olla rauhassa. Kokeilin jo viime kesänä ja hyvin toimi.


Onhan noista kissoista harmiakin, mutta on ne vaan niin kultaisia kavereita, että yhdestäkään en luopuisi. Maijan kanssa tässä ihaillaan täysikuuta.

torstai 19. toukokuuta 2016

Nyt niitä käsitöitä


Ei täällä sormet ristissä olla istuttu, vaikkei kuvia olekkaan ollut. Olen vaan aloitellut niin monta työtä yhtä-aikaa, ettei mitään ole tullut aikaisemmin valmiiksi.

Hääpari on tehty tilaustyönä lahjaksi  kesällä vihittävälle parille. Onneksi kuvasin ulkona, sillä huomasin että pojan lahkeet olikin vähän kirkkaamman valkoista. Lampun valossa noita pieniä värieroja ei aina huomaa. Ei kun purkamaan ja uusia lahkeita tekemään. Olishan se nolo ollut lähettää värivirheistä.


Fabelista perus-sukkaa lasten koossa. Vielä jäi sen verran, että saa tehtyä kolmanneksi raitasukat. Vielä pitäis saada muutamat sukat tehtyä ennen juhannusta, että Jujy-16 tulee tehtyä. Kaikkeen sitä tuleekin liityttyä, mutta sillä tavalla tulee tehtyä valmiiksi asti, eivätkä jää keskeneräisinä pyörimään =)



Olen päässyt uudelle ihanalle hammaslääkärille ja kohta olen päässyt hammaslääkäripelostakin.  Näköjään se on paljon lääkäristäkin kiinni. Tämä on nuori tyttö, joka ymmärtää pelkopotilasta. Sain oikein kehuja, kun annoin jo kerran porata ilman puudutusta =) Tänään poistettiin tulehtunut viisaudenhammas, eikä se sattunut yhtään. Ihme ja kumma kun särkyä ei ole tullut edes nyt illalla. Kohta saan heittää Diapamitkin roskiin, sillä olen jo muutaman kerran käynyt ilman niitä vastaanotolla =)



Pakko laittaa vielä kuva tästä maailman kilteimmästä kissasta Maususta.  On se semmonen äitin kulta ♥
Karvanlähtö-aika, joten näkyy noita tuppuja taas olevan takamuksessa =)

tiistai 17. toukokuuta 2016

Uusia naapureita


Pikkulintuja ajattelee aina suloisina livertelijöinä, mutta melkoista julmuutta löytyy sieltäkin.

Ensimmäinen tinttipari piti pesää vain pari päivää ja lähtivät sitten etsimään rauhallisempia maisemia. Viikon päästä ne olisivat palanneet, mutta samana päivänä oli pihalle tullut myös kirjosieppo-uros. Pesäpöntöstä alettiin käydä melkoista taistelua. Siinä höyhenet vain pöllysi kun linnut hakkasivat toisiaan. Lopulta kirjosieppo voitti ja sai pesän itselleen. Aika kiukkuinen sieppo olikin. Muutamana päivänä se kävi tappelemassa ikkunastani näkyvän peilikuvansa kanssa. Pelkäsin, että ikkuna hajoaa kun se hakkasi nokallaan ja siivillään lasia. Välillä istahti ikkunalaudalle tuijottamaan äkäisesti sisälle.

Lopulta se sai houkuteltua itselleen naaraan, mutta kohteli sitäkin huonosti. Ajoi takaa puussa ja kun naaras yritti tulla pesästä ulos, uros ei päästänyt sitä. Ihan hullu lintu, jolle lopulta kävi huonosti.  Eräänä aamuna se löytyi kuolleena rappusiltani. 


Syyllinen lienee tässä. Tummempi Mausu on kiltti kissa, joka ei lintuja jahtaa, mutta Maija on kytiksellä jatkuvasti, eikä sitä saa siitä opetettua pois.

Naaras lintu äänteli yksinään niin surullisesti, että minullakin tuli tippa silmään. Olin jo kovin huolissani, kunnes hain  tietoa netistä ja tässä suora lainaus Wikipediasta :


Siis huono isä, ottaa kaksi vaimoa ja huolehtii vain toisista lapsistaan. No, onhan näitä tämmöisiä ihmismaailmassakin.

Enkä niin mahdottomasti enää säälinyt, kun luin vielä seuraavan :

Pienestä koostaan huolimatta kirjosiepolla on karski luonne. Usein kirjosieppokoiras tai koiras ja naaras yhdessä onnistuvat karkottamaan jo pöntössä hautovan tiaisparin pois ja hylkäämään munapesänsä. Usein pöntön sisällä syntyy verisiä tappeluja, ja joskus toinen osapuoli kuolee vammoihin. Sekä kirjosieppoja että tiaisia on löydetty vainajina. Onnistuneen karkotuksen jälkeen kirjosiepponaaras rakentaa pesän tiaisen munapesän, joskus harvoin jopa pienten poikastenkin päälle."

On se vaan aika julmaa noitten pienten laululintujenkin elämä.


Onneksi meillä on vielä tallella Eetu-koiran tavarat. Naapurit vähän katsoivat kummeksien, kun virittelin koiran kauluria puuhun, mutta tämä olikin nerokas keksintö. Maija jo kerran kävi kokeilemassa ja oli hölmistyneen näköinen, kun ei päässytkään eteenpäin. Emolintu on jo löytänyt uuden kiltimmän kumppanin ja ahkerasti ne jo rakentelivat  pesää tänään välittämättä tästä tuulessa heiluvasta ja kiiltelevästä hökötyksestä. Se saa olla siinä niin kauan , kunnes poikaset ovat lentäneet pesästään.

Minua on vaivannut koko päivän mahdoton pullanhimo, joten alanpa tästä leipomaan mustikkapiirakkaa =)

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

" Tee se itse"-äitienpäivälahja =)


Kuten yleensä muutkin suomalaiset miehet, minunkin poikani suosii "hyötylahjoja". Edellisvuosien tapaan olin toivonut mökiltään hevosenkakkapussia kukkapenkkejä varten, mutta sainkin "Tee se itse perunamaa"-lahjan. Eli säkin multaa, säkillisen hevosenkakkaa ja siemenperunoita. Itsellä on ennestään suuria ruukkuja, joissa olen yrittänyt kasvattaa herneitä ja tomaatteja muina vuosin. Tänä vuonna olenkin sitten perunanviljelijä =). Toivottavasti kasvu ruukuissa onnistuu, sillä onhan ne oman maan potut kaikista makeimpia.


Löytyy tuosta pojasta hempeempikin puoli, sillä sain m.m. Kroatiasta tuotuja oliivi- ja laventelituotteita.

Itse en niin pidä äitienpäivistä. Silloin nousee väkisinkin mieleen muistoja lapsuudesta ja ne eivät tosiaankaan ole onnellisia muistoja. Ne kaikki onnelliset muistot liittyvätkin sisaruksiini tai koulujen juhliin. Terapeutin kanssa niitä muistoja on aikoinaan läpi käyty, mutta silti ne vielä joskus pulpahtavat mieleen ja saavat surulliseksi.

Olen yrittänyt olla omille lapsilleni ihan toisenlainen äiti ja ilmeisesti en ihan ole epäonnistunut, kun halaavat äitiä vielä aikuisinakin ♥ Tytär varsinkin on kova halailemaan ja kyllä poikakin kun tarpeeksi vihjailee =)  Nyt ovat molemmat lapset taas lähteneet omiin koteihinsa ja minä keskityn käsitöiden tekemiseen. "Perunaviljelmän" taidan tehdä vasta myöhemmin, sillä parin viikon päähän on näköjään luvattu taas kylmempää ilmaa ja yöpakkasia. Vielä saa kuitenkin muutaman päivän nauttia kesäkeleistä.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Mihin se Vappu hävisi



Työvuosina olin melkein aina vappuna ja muina juhlapäivinä töissä toisia passaamassa, eikä itse ehtinyt juhlia. Nyt olisi ehtinyt, mutta toisin kävi =) Lauantaina pääsin käväisemään tyttären luona ja tänään olinkin jostain syystä niin väsynyt, että melkein koko kaunis päivä meni nukkumisessa. Olin unohtanut jopa ostaa simaa ja tippaleipiä itselleni. Täytyy huomenna katsoa jos niitä vielä kaupasta löytyisi. Eihän se nyt ole niin päivän päälle milloin juhlii =)

Iltasella käytiin purkamassa opiston näyttely. Eipä ollut maalini tulleet takaisin, mutt en aio surra niitä sen enempää, onhan niitä kaupoissa lisää.

Hyvä ystäväni harrastaa savitöitä ja olin hänelle puhunut lankakiposta. Salaa hän oli semmoisen valmistanut ja tänään sain sen yllätyslahjaksi. Heti se piti koekäyttää ja hyväksi havaitsin.  Lanka kulkee jouhevasti kolossaan ja kippo on tarppeksi painava eikä hypi langan mukana niin kuin muusta materiaalista tehtynä. Nyt ei pyöri enää tekeillä olevat langat lattialla kissankarvojen seassa. Toivottavasti kissat eivät ala vallata sitä omaksi pesäkseen =)


Työvuosina tuli käytetty hajuvesiä ihan päivittäin.  Minä olen niin hapan, että moni ihana tuoksu muuttuu minun ihollani kissapissan hajuiseksi, vaikka toisilla se tuoksuisi kuinka ihanalle. Suosikki tuoksuni arkeen oli YSL:n Paris ja iltamenoihin aivan ihana Guerlainin Nahema. Nahemaa ei siihen aikaan ainakaan saanut edes Suomesta, vaan ostelin sitä aina etelänreissuilla. Haistelin tässä pullonjämiä ja aivan pilallehan ne oli jo kaikki eltaantuneet. No, käy ne vielä vessatuoksuina =)

Perjantaina kirpparille oli tullut pari vajaata hajuvesipulloa. Miesmyyjät meinasivat että meillähän ei vajaita myydä ja olivat heittämässä niitä roskiin. Miehet ei sitten ymmärrä yhtään mitään tämmöisistä asioista =) Pyysin saada katsoa tätä Lauraa ja se tuoksui vielä ihan käyttökelpoiselle, ei ollut eltaantunut. Minun ihollani se tuoksuu kesäiselle kukkaniitylle ja tykkäsin kovasti. Kun hintakin oli sopiva,  niin kaupathan siitä tuli, kokonaista 30 centtiä =D Eipä ole ennen minulla näin halpaa hajuvettä ollut.

Huomenna sitten tippaleivän metsästykseen, toivottavasti ei kovin vettä sada.