sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Mummo soittaa ilmakitaraa

Kuva netistä

Muistotilaisuus on pidetty ja paluu tavalliseen arkeen voi pikkuhiljaa alkaa. Minä täällä vielä muistelen niitä onnellisia hyviä päiviä ja taustalla soi iki-ihana Zeppeliin, joka liittyy niihin aikoihin. Laitoin sen tuohon sivupalkkiin, että on minulle nopeasti löydettävissä .

Tuo kappale on kuin mummo itse. Lähtee rauhallisesti käyntiin, mutta kun vauhtiin päästään, niin jo on menoa ja meininkiä. Näkisittepä kun mummo soittaa ilmakitaraa ja rummuttaa pöytää =D Onneksi lapsenlapset eivät ole näkemässä, tikahtuisivat varmasti nauruunsa. 

Jokohan naapurit kohta kyllästyvät ja tulevat valittamaan, tätä kappaletta kun EI VOI soittaa hiljaisella.


perjantai 20. maaliskuuta 2015

Satumaailmassa


Tänä talvena ei maalausinto oikein virinnyt, enkä ole juuri mitään aikaan saanut.
Viimeksi aiheeksi annettiin suomalainen tarumaailma. En jaksanut innostua Kalevalasta ,josta kaikki muut maalasivat,  joten väsäsin peikon, menninkäisen metsästä. Taruolentohan sekin on. En jaksa innostua tästä työstä vieläkään, selvää kaapin-kätkö-tavaraa. Näkyy vielä olevan paranneltavaakin. Kuinka ollakkaan, niin minun työssäni on jälleen kerran kissa.


Virkkausinto on taas iskenyt.  Peppiä se jaksaa aina vaan naurattaa, vaikka piha on vielä jääkauden vallassa. Mikäs on naureskellessa, kun tietää pääsevänsä Helsinkiin 50-vuotis päiville.

Jokohan kohta olis aika siivota ne viimeisetkin joulutavarat piiloon. Meillä on sääntönä, että pääsiäiseen mennessä ei joulun tarvitse enää näkyä . On vaan niin mahdottoman kiire mukamas koko ajan. Pitää virkata ja katsoa telkkaria ja silitellä kissoja, missä välissä siinä sitten ehtisi nurkkia putsaamaan.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Apinoita mietiskellessä


Viime viikko menikin miettiessä ja muistellessa. Samalla oli hyvä heilutella virkkuukoukkua ja lauma apinoita sai päivänvalon. Kauhea viidakon kissapeto yritti heti hyökätä apinalauman kimppuun. Maijaa ne olisivat kovasti kiinnostaneet.

Kaikkea hassua sitä tuleekin mietittyä.
Kohta alkaa kaikissa naistenlehdissä olla taas laihdutusjuttuja joka keväiseen tapaan. Minä muistelin, miten siskoni kanssa nuorina naisina lyötiin oikein kättä päälle, että koskaan ei päästetä painoa nousemaan yli 60 kilon. Siskollani se varmaan pitääkin paikkansa vieläkin. Eihän minunkaan tarvitsisi pudottaa kuin 55 kg päästäkseni tavoitteeseen. Hahaa, niin utopistinen ajatus, etten viitsi edes aloittaa laihduttamista. Ihan hyvällä omalla tunnolla pistelen poskeeni kaikki herkut mitä eteen sattuu ainuttakaan kaloria laskematta. Täytyyhän elämässä jotain nautintoja olla.

Ihaillen luin, että Kristiina on päättänyt lopettaa tupakanpolton. Täältä raikuu kannustushuudot.
Olis ihan hyvä minunkin, 48 vuotta on tullut jo röyhyteltyä. Monen monta kertaa olen kyllä yrittänyt lopettaa lääkärin avustuksella ja ilman.  Lopulta lääkärikin antoi periksi ja sanoi, että taitaa tuo nikotiiniriippuvuus olla liian paha, mutta jos saisit edes vähennettyä. Olen minä saanut pikkuisen vähennettyäkin.
Nyt sitten aloin miettimään ihan hassusti. Talon hinta on jo savuna haihtunut ilmaa, mutta olisinko sitten onnellisempi sen talon kanssa. No en varmaan. Tässä vaiheessa mökki olisi jo rapakunnossa homevaurioisena odottamassa peruskorjausta ja minä hermorauniona rahapulassa. Paljon helpompi on näin vuokralla. Nyt jos joku paikka remppaa, niin soitto vaan talkkarille ja voin unohtaa ongelman.

Minä olen ihan opettelemalla opetellut löytämään ne hyvät puolet kaikista asioista ja siksi näin ihan tyytyväisenä kannan läskejäni ja vetelen tupakkaa.
Ei semmoista asiaa olekkaan, jossa ei olisi jotain hyvääkin, jos sen vain haluaa löytää ☺

torstai 12. maaliskuuta 2015

Iloa ja surua


Ajankulku ja päivät ovat nyt niin sekaisin, etten edes muistanut tällä viikolla olevaa syntymäpäivääni. Marjut Simppeleistä silmukoista oli sen kuitenkin huomannut Facbookin puolelta ja laittoi minulle lahjapaketin. Voi miten tämä lämmitti tällä hetkellä mieltäni. Saan muuta ajateltavaa kun hypistelen ihania lankoja. Nämä ovat juuri semmoisia lankoja, joille on helppo keksiä käyttöä heti. Puro-langasta olenkin jo päättänyt tehdä jotain ihan omaan kaulaani pehmeytensä ja lämpimän värinsä takia.

Kiitos Marjut, sinä lämminsydäminen ihminen. Marjutillakin oli juuri syntymäpäivät, joten onneksi olkoon näin jäljestä päin.

Surua on pienessä perhepiirissämme. Entinen aviomieheni, poikani isä, menehtyi viime viikonlopulla liikenne-onnettomuudessa. Nyt kun asian alkaa tajuta todeksi, mieli harhailee koko ajan menneitä muistellen. Loppuun asti pysyimme ystävinä, siitä olen kiitollinen. Läheisen kuolema lamaannuttaa ajatuksen ja toiminnan. Vaan ei siitä sen enempää.

Aurinko on alkanut paistamaan meilläkin, taitaa olla kevät. Muistetaan nauttia näistä aurinkoisista päivistä ja eteen sattuvista onnenhippusista.

torstai 5. maaliskuuta 2015

Lohtupeitto


Tässä välillä ei ollut yhtään tilausta ja tunsin itseni niin turhautuneeksi. Tässäkö se nyt sitten oli, mitä teen loput eläkepäiväni  :(  Aloin sitten tekemään itselleni lohtupeittoa, kun jotain on kumminkin käsillä näperrettävä.

Tähän en käytä kuin vanhoja purku- ja akryylilankoja. Harmittaa, kun laitoin niin paljon valkoista, vaan ei sillä hetkellä ollut muutakaan väriä laittaa. Vielä tämä ei ole kuitenkaan valmis, joten ehtii vielä saada väriäkin reunoihin. Tästä on hyvä jatkaa kun tulee taas joutilasta aikaa.


Meillä ei olla lanka- eikä muullakaan laihiksella . Sen kyllä huomaakin emännästä ja emännän majasta. Kovastihan minä ilostuin , kun Nallemamma laittoi äitinsä ylimääräisiä lankoja tulemaan minulle. Näitä on vähän yli kolme kiloa, mutta enköhän minä keksi jotain niistä jokaisesta tehdä.  Kiitoksia paljon Nallemammalle ja äidillensä.


Eipä ollut syytä huoleen, nyt on taas tilauksia ihan jonoksi asti. Pikku-Peppejä on nyt 10 valmiina ja seuraavaksi hyökkään apinalankojen kimppuun. Niin pitää kiirettä taas, ettei tahdo ehtiä blogia pitämään.
.......

Minähän inhoan ruonlaittoa ja leipomista yli kaiken. Eilen tuli kuitenkin väsättyä mustikkapiirakkaa tyttären kotona olon kunniaksi. Ihan vaan läjäytin pellille jotain sokerikakkutaikinan tapaista ja päälle reilusti pakastemustikoita. Illemmalla kuulin: " Kyllä äidin tekemä piirakka on vaan maailman parasta".
Taitaapa tämä äiti tehdä lapselleen toistekkin piirakkaa ♥