lauantai 31. lokakuuta 2009

Heppasukat

Vielä täytyi yhdet sukat värkätä Hillokellariin. Nämä meneekin joulupukinsäkkiin perheen heppahullulle tytölle vietäväksi. Vois luulla, että kirjoneuletta, mutta kyllä tuo kuvio on taas silmukoita jäljentäen tehty. Minulta ei yksinkertaisesti kirjoneule suju.
Nyt olen oppinut uuden termin, IPT = ihan pakko tehdä. Koko ajan tulee uusia ideoita IPT ja nyt onkin sitten 7 eri virkkausta ja neuletta keskeneräisinä odottamassa vuoroaan. Eipähän kyllästy, kun voi aina välillä vaihtaa työtä. Saas nähdä montako IPT:tä saan valmiiksi jouluun mennessä vai joudunko turvautumaan kaupasta hankittuihin lahjoihin. Päivät hupenee hurjaa vauhtia ja muutakin pitäisi tehdä kuin vain käsitöitä.

perjantai 30. lokakuuta 2009

Halloweenia


Meillä Halloweenit jää vielä juhlimatta, mutta pikku-pirun tein kumminkin. Malli katsottu omasta pärstästä. Ei tullut tarpeeksi kamala, kun Maija ihastui siihen heti. Tai ehkä se tajusi , että tuossa on jotain tuttua.
-------
Töihin pitäisi lähteä tästä penkomaan rätei ja lumpui. Joskus suututtaa, kun ihmiset tuo välillä niin kamalan huonoa ja likaista tavaraa kirpputorille lahjoituksena. Luulevat kai , että "kyllä köyhille kelpaa mikä vain". Me sitten kannetaan niitä roskiin, sillä kyllä kirppareillakin jonkinlainen taso yritetään pitää. Meillä ainakin on tosi hyvä ja siisti kirpputori. Radiosta kuulin eilen, että Helsingissä kirpparit on niin suosittuja, että yhdelle on jo sisäänpääsymaksu. En ihmettele, sillä kyllähän kirpparilla kiertely on hupia. Siispä kirppareita kiertelemään. Sieltä voi löytää tosi aarteita vaikka joululahjoiksi..

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Tontulla kiire

Niin on tontulla jo kiire, että tossutkin on unohtuneet pusikkoon. Lankana näissä on Tallinnan liukuvärjätty hahtuvalanka ja 60:ssä huopuivat liikaa. Piti tulla naistentossut, mutta tulikin tukevat lastentossut. Eipä hätää, lankaa on vielä vaikka kuinka paljon .
Pikku-Liisa on kova Hello Kitty-fani, niinpä taitaa pukki laittaa nämä konttiinsa Liisalle menemään. Vielä pitäisi tällä viikolla ehtiä isommallekkin tytölle sukat kutomaan ja sitten syöksytäänkin lapasten kimppuun. Sukkasato loppuu ja Lapaskuu alkaa. Kaikkeen sitä tuleekin lähdettyä mukaan. Sitten ihan paniikissa neuloo jotain tiettyä ja muut työt jää tekemättä. Tytär sanoikin , että minä olen "sukkapuikkoriippuvainen"

Pikkukisuille kuuluu ihan hyvää. Tässä tämmöinen harvinainen hellä rauhallinen hetki. Viljarille tuli kaulaan iso verta ja mätää puskeva läntti, josta lähti kaikki karvatkin. Jatkuvasti raapi sitä, niin ettei se päässyt edes paranemaan. Apteekista neuvoivat laittamaan Betadinea ja nyt on kaula ruvennut paranemaan . En tiedä mistä haava tuli, nokkasiko harakka , vai olisiko ollut allergiaa. Viljari rakasti syödä mansikkajugurttia, mutta nyt minä pistelen jugurtit omiin suihini

tiistai 27. lokakuuta 2009

Viime tipassa

Minä "onnistun" tekemään kaiken aina viimetipassa ja sitten on kiire. Toissa yönä liityin Joulumuorin yllätysvaihtoon. Viimeisenä päivänä kaksi minuuttia vaille puoliyön , tietenkin. Kerkesinpä kumminkin, mukavaa.
-----
Viime yönä olin unohtanut auki sen pahvilaatikon, johon kerään joulumyyjäisiin meneviä käsitöitä. Näin kyllä, kun Maija hiippaili laatikolle............ja alkoi asetella pyllyään pissaamisasentoon. Ihan viimetipassa kerkesin napata kissan pois eikä yhtään pisaraa ehtinyt tippua käsitöille. Nyt minua nauratti, vaan ei olis kyllä naurattanut, jos olis ehtinyt pissaamaan sinne.
-----
Täytynee lopettaa sukkien kutominen ja alkaa tekemään suvun joululahjoja pikkuhiljaa, ettei nekin jää viimetippaan, niinkuin tavallisesti.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Muilta matkittua

Tällä viikolla ei mitään omia malleja, vaan kaikki on matkittu toisilta. Sammakkoprinssi-sukat ohjeineen löytyy Seijasiskolta.
Tossut tein itselleni, mutta tuli vähän pienet, käytössä varmaan venyvät kumminkin sopiviksi. Ohje löytyy Annikaiselta
Nämä laitetaan Sukkasatoon.
Aili-lapasen ohje oli jossain, en enää muista missä.
Lapsenlapsi 10v. oli pitkästä aikaa mummolassa viikonlopun. Halusi nukkua mummon kanssa samassa huoneessa. Kun laitoin petiä lattialle, kuului hiljaa:" Minä olisin kyllä halunnut nukkua mummon vieressä". Niinpä me sitten nukuttiin vierekkäin kapeassa sängyssä ja koirakin vielä jalkopäässä. Vähän oli ahdasta, mutta sitäkin lämpimämpää. Kyllä se tuntui mukavalta, kun lapsi halusi oman mummon viereen.


perjantai 23. lokakuuta 2009

Kirppispostia

Pakko esitellä tämä kirppislöytöni. Parilla eurolla vanha venäläinen postilaatikko. Nyt se koristaa meidän keittiötä ja sisälle työnnetään kaikki saapuneet laskut. Eipä tarvi enää etsiä laskuja joka lootasta ja laatikosta. Minä olen tähän vallan ihastunut. Kuva vääristää tämän niin uutukaisen kiiltäväksi, mutta luonnossa se onneksi on vanhan ja kuluneen näköinen pienine ruostepilkkuineen.
Eetu-koira ja Viljari ovat nykyään parhaat kaverukset. Eetu sai naapurilta suuren hirvenluun ja Viljarikin sai järsiä sitä vuorollaan. Muilla kissoilla ei ollut asiaa metriä lähemmäs luuta. On se hyvä kun perheen ainoat pojat pitävät yhtä. Verinen luu syötiin tietenkin keskellä isoa vaaleaa mattoa. No, tämmöisiä tapauksia varten olenkin ostellut kirppareilta paljon mattoja, on aina vaihtaa uutta puhdasta tilalle ja voin nostaa likaiset ulkokomeroon odottamaan ensikesän matonpesuilmoja.

torstai 22. lokakuuta 2009

Tuplasti tunnustusta, miten mukavaa!

Ohjeita
1. Anna tämä tunnustus blogeille jotka tuovat sinulle iloa ja innostusta syksyn harmauteen.
2. Linkitä blogiin, jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa), joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.
------
Sain tämän ilahduttavan tunnustuksen sekä Zilgalta , että Sirulta. Kiitos oikein paljon , tuntuu oikein mukavalta.
------
Itse jatkan tätä Lakapirtin Matleenalle ja Susulle. He molemmat kirjoittavat niin elämän myönteisesti, että on ilo lukea näitä blogeja.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Leppäkerttu-sukat

Eipäs tullut kissa-sukkia, tuli leppäkertut. Nämä olikin nopeat tehdä, ihan perussukkaan jäljestäpäin ompelin kuviot. Laitan nämäkin Sukkasatoon . Aika hyvin olen vauhdissa pysynyt, kahdet sukat per viikko. Ompahan ainakin sukkia laittaa joulu-myyjäisiin. Oliskohan aika siirtyä kohta lapasia tekemään. Suvullekkin pitäis ehtiä jotain kutomaan, odottavat kumminkin että olen itse jotain tehnyt, kun se on jo tapana ollut. Lankoja ainakin piisaa, sillä haksahdan aina vaan lisää niitä ostelemaan, vaikka entisiäkin on kassi tolkulla.

perjantai 16. lokakuuta 2009

Haaste

Lankapirtin Matleena muisti minua tämmöisellä haasteella. Yritämpä nyt vastata siihen parhaan taitoni mukaan.

Säännöt
1. Laita tunnustus blogiisi.
2.Kirjaa sinne myös säännöt.
3.Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4.Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5.Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

Sitten hommiin

Näkö on laittanut eniten ajattelemaan. Muistan kun pikkutyttönä mentiin Etelä-Lapista junalla Helsinkiin silmälääkäriin. Siihen aikaa näköni heikkeni vauhdilla ja lääkärit ennustivat minun sokeutuvan ennen aikuisikää. En minä siitä hermostunut, harjoittelin vaan salaa silmät kiinni kulkemista. Onneksi heikkeneminen pysähtyi siihen -5 kieppeille, joten näen ihan hyvin lasien kanssa. Kumminkin vieläkin katson asioita painaen yksityiskohtia mieleeni, ikäänkuin näkisin ne ehkä viimeistä kertaa. Taito sekin.

Kuulo, sitä en ihmeemmin pohtinut ennen tyttäreni syntymää. Pitkään sain neuvolassa väitellä, ennenkuin uskoivat , että vauvan korvissa on vikaa. Toinen korva osottautui täysin kuuroksi, eikä vikaa ole löydetty. Onhan se hankalaa, kun kaiken kuulee monona, eikä tiedä mistä päin äänet tulevat. Liikenteessä ja metsässä liikuttaessa saa olla tosi tarkkana, ettei vahinkoja satu.Tytär itse ei piittaa vammastaan, vaan pienenä ollessaan suorastaan ylpeili sillä.
Päiväkerhon teatteriretkelläkin n. 4 vuotiaana oli isolla äänellä kuuluttanut: "Minun pitää päästä etupenkkiin, kun olen puoleksi kuuro". Niin, haitatkin voi kääntää hyödyksi.

Maku minulla toimii liiankin hyvin. Kaikki maistuu niin hyvälle, että painokin on sen mukainen yli sata. Kaikenlaista sitä on maailmalla tullutkin maisteltua lampaan aivoista pässin palleihin ja kaikki on maistuneet hyvälle. No, en minäkään ihan kaikesta tykkää, mutta vika on yleensä ruoan rakenteessa, eikä maussa.

Haju, se aisti on tullut pilattua jo nuorena tyttönä tupakanpolton aloittamisen myötä. Yksi kauheimmista hajuista on kyllä meidän koiran rupsuttelu. Se laittaa syöksymään toiseen huoneeseen vauhdilla. Toisaalta osa hyvistä hajuista, kuten hyasintti, tuomi ja jotkut hajuvedet laukaisevat minulle kamalan päänsäryn. Haju on kumminkin minusta nautintoja tuottava aisti.

Tunto, mitähän tuostakin sanoisi. Varmaan hyvinkin tärkeä aisti, ettei ihan itseään vahingoita.
Lääkäri sanoi, että minulla on alhainen kipukynnys ja sen minä kyllä uskon. Pelkään niin kauheasti esim. hammaslääkäriä ja vähän muitakin lääkäreitä. Pari kertaa on pistetty kortisoonipiikki luupiikkiin kantapäähän ja enää en anna laittaa. Ei se ilahtunut viimeksi lääkärikään, kun huusin niin julmetusti ja vahingossa potkaisin kiinni pitävää hoitajaa. Onhan noita mukaviakin tunto-kokemuksia. Pienen kissanpennun turkin silittely tuntuu tosi pehmeältä ja ihanalta.

Sitten haastamaan. En kyllä keksi kelle laittaisin, mutta haastan kuitenkin ensimmäisen blogituttuni, Villikissan. Tutustuin häneen ensin Kuvaboksissa ja hän sai minutkin esimerkillään innostumaan tästä bloggauksesta. Häneltä sain alkuun tarvittavat neuvot ja niksit, suuri kiitos siitä hänelle.



keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Tontulle tossut


Meillä Keski-Suomessa ei vielä lunta ole maassa, mutta kylmää on ja tontut hiippailee jo nurkkien takana. Suuren lahja-vuoren toivossa yritän vakuuttaa olevani oooiikein kiltti ja virkkasin tontulle tossut. Semmoiset pikkulapsen kokoiset, niinkuin tontut tietääkseni on. Ohjeen tynkää löytyi täältä , viimeistelytyöt joutuu itse miettimään.
Minä olen niin joulu-ihminen, että jouluvalmistelut on jo hyvällä alulla. Monta lahjaakin jo hankittu. Eipä ole enää mahdottomasti öitä joulu-pukin tuloon :)

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Hello Kitty sukat

Aina vaan tulee sukkia. Nämä on ihan tavalliset sukat seiska veikasta, joihin jäljestäpäin kuvioin Hello Kittyn kuvan. Tällä kuviolla tein jo viime joulun alla lapasia ja sukkia. Minä olen niin huono tekemään kirjoneuletta, että täytyy käyttää tämmöisiä vippaskonsteja. Kuvion olen kumminkin suunnitellut ihan itse ja mallipiirrus löytyy jostain tuolta aikaisemmista.

Tämän hulvattoman hauskan kuvan löysin osoitteesta http://mummo.sarjakuvablogit.com/2009/07/ . Tuli heti mieleen, että onkohan piirtäjä käynyt meillä kylässä kun on niin tutun näköistä. Kannattaa käydä kurkkimassa, siellä on lisää näitä hauskoja sarjakuvia.

torstai 8. lokakuuta 2009

Lapsosille sukkia

Sukkasatoon piti taas saada sukkia, joten tässä kolmet lastensukat jämälangoista. Keskimmäiset kissasukat ei oikein onnistuneet niin kuin olin ajatellut, mutta jospa seuraavista sitten tulee paremmat. Uusia ideoita kyllä on enemmän kuin kerkiän tekemään. Jotenkin nuo päivät vaan hurahtaa ohi huomaamatta.
Kirpparilla minä olen ollut oikein asiakkaitten hemmottelun kohteena. Joka päivä on joku tuonut jotakin. Tänäänkin sain eräältä mieheltä suuren kassillisen valmiiksi siivottuja vahveroita. Olen myös saanut m.m. pari kassillista omenoita, pussillisen muikkuja, kanttarelleja ja lampaankääpä-sieniä. Tuntuu tosi mukavalta saada tämmöisiä lahjoja. Minulla on tosi herttaisia asiakkaita.
Eetukin on taas vähän piristynyt. Huomasin että se on kyllä lihonut aika lailla, joten nyt on pullansyöntilakko . Yritän kovettaa luontoni tuon kerjäävän katseen edessä ja syön pullat ihan itse.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Eipä mitään ihmeempää

Mukamas niin kiire viikko, vaikkei mitään ihmeempiä ole tapahtunut.

Eetu-parka vaan on yhtäkkiä vanhentunut kovasti. Enimmäkseen vain nukkuu ja kuorsaa. Yhtenä aamuna pyysi pihalle normaalia aikaisemmin, eikä pystynyt pidättelemään, vaan osa pissasta lurahti lattialle. Reppana kävi sen päälle makaamaan, kun nolotti niin kovasti. Eipä ole tuommoista tapahtunut kuin pienenä pentuna, mutta taitaa 9 vuoden ikä ruveta jo vaikuttamaan. Ei sitä piikille kumminkaan viedä, ennenkuin näyttää, että kärsii jotenkin.
Kissanpojat ovat kasvaneet kovasti ja näyttävät kohta aikuisilta. Käytös on kumminkin vielä melkoista riehumista, mutta verhot on saaneet olla rauhassa nykyään ja se jo helpottaa paljon
Pojantytär Liisa oli viikonlopun hoitamassa mummon elukoita ja nyt kaikki makoilevat niin onnellisina, mutta väsyneinä.