keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Mausu



Aina tulee kuvattua noita kauniimpia kissoja ja Mausu jää vähemmälle huomiolle. Mausu on kumminkin minun paras kissani . Toiset katit komentelevat ja vaativat jatkuvasti. Yölläkin on vähän väliä noustava aukaisemaan ulko-ovea armon rouville. Mausu on aivan toista maata. Se pyytää kiltisti haluamaansa ja jää sitten odottamaan, josko ovi aukeaisi tai ruokaa tulisi kuppiin. Mausulle täytyykin ruoka laittaa eripaikkaan kuin muille, etteivät muut rohmua kaikkia itselleen.
Mausu oli pentuna varsin ruma. Eräs ystäväni sanoi, että se on niin ruma,että on jo kaunis. Kukaan ei halunnut Mausua, joten se jäi minulle, onneksi. Sen kiltimpää kisua minulla ei ole ollutkaan. Eetu-koirakin pitää Maususta eniten ja nukkuu mieluiten sen vieressä.
Mausu viihtyy ulkona kovasti ja minua huolettaa aina,että sille sattuu siellä jotain, mutta en minä voi vangita sitä sisällekkään. Se kärsisi siitä . Nyt se nautti elämästä ja turkki kiiltää.
Edelliset kissani elivät 22 ja 23 vuotiaiksi, toivottavasti Mausukin. Nyt se on vasta kaksi vuotias, eli vielä pitkä elämä edessä.

2 kommenttia:

  1. kiva kun kävit kylässä!
    ihana kuva ja kaunis kissa ;)

    VastaaPoista
  2. Kuka kehtaa sanoa Mausua rumaksi, niin on kaunis kissa ettei toista löydy.Ja tärkeintähän on sisäinen kauneus.
    Olen laittanut sinut Anna Hyvän Kiertää-listalle.Kiva kun tulit mukaan=D

    VastaaPoista