sunnuntai 13. elokuuta 2017

Mummon uusi pyörä

                                       

No nyt on mummolla uusi pyörä. Halvin mahdollinen malli, ettei kelpaa rosvoillekkaan enää myytäväksi ja posti toi kotia asti.

Ei löydy enää edellistä pyörää. Lupasin kylän pikkupojille löytöpalkkion ja etsintäpartio on ollut ahkerasti liikkeelä. Tuommoiset 10v pojat kun muutenkin rymyää kaikki pusikot ja ojanpohjat, niin pyörä olisi löytynyt jos olisi löydettävissä. Oli sen verran arvokkaampi pyörä että on varmaan jo kaukana. Meiltä kun täältä Keski-Suomestakin harrastetaan "vientiä" Viron markkinoille =(



Tehtiin naapurin miehen kanssa "diili". Minä korjasin hänen tietokone-ongelmansa ja hän lupasi koota pyörän kuntoon. Äkkiähän tietsikka oli taas kunnossa, mutta pyörää saatiinkin kasata lähemmäs kolme tuntia. Minä sitten koe-ajamaan, mutta polkasin lähtikin irti ja minä suoraan sepeliä halaamaan.  Onneksi ei mennyt luita poikki, mutta kyllähän tämäkin sattui. Nyt minua vähän pelottaa ajaa tuolla uudella pyörällä, mutta pakko tottua kun ei kauppaan jaksa enää kävelläkkään.



Pojalta sain oikein kuvaviestin: "Arvaa mitä tulet saamaan joululahjaksi". Pojallekin on periytynyt tuo Karjalainen vääräleukaisuus =)



Tämä pyörä ei ole rosvoille kelvannut vaikka ei ole lukossakaan. Sen verran jo hajalla, ettei sillä itsekkään voi enää ajella, mutta hyvä pyörä oli aikanaan. Kun ei ole paikkaa mihin hävittäisi, niin tein siitä sitten pihakoristeen ;) Talvella vaan kukkien sijasta lyhtyjä roikkumaan. Kukkia minulla onkin paljon, sillä tykkään kasvatella niitä siemenestä alkaen.

                                                

Onhan täällä toki mukaviakin asioita ollut. Sisko kävi kylässä ja toi tuliaisiksi itikkahotellin. Nyt on minullakin ihan ikioma hotelli =) Laitoin terassin seinään ja se on niin soman näköinen siinä. Tänä kesänä on ollut niin vähän pölyttäjiä, ettei kuulemma metsässäkään ole ollenkaan mustikoita. Jospa tästä hotellista edes joku saisi sopivan talvehtimiskodin.



Pojalta saatu äitienpäiväruusukin ajatteli, että nyt on mummo lohdutuksen tarpeessa ja innostui kovasti kukkimaan. Mitenkähän tuon saisi talven yli pärjäämään. Kukkapenkissäni ei ole ruusut selvinneet talvesta ainakaan edellisinä vuosina.

Tämmöistä täältä tällä kertaa. Käsitöitäkin on valmistunut, mutta niistä sitten toisella kertaa .

lauantai 5. elokuuta 2017

Satotoiveita



Keväällä keräsin lintulaudan alta auringonkukantaimia ja huomasin yhden erilaisen taimen. Huvikseni laitoin se kukkaruukkuun kasvamaan ja nyt minulla näyttää olevan tulossa kurpitsa. En sitten tiedä onko pyöreä vai pitkulainen, kun en ole koskaan kurpitsoita kasvattanut. Kaunis kukka siinä ainakin on ja mehiläiset näyttää tykkäävän.  Tuossa on tosi paljon kukan-nuppuja, pitääköhän niitä liikoja rapsia pois ?


Kaupan mansikat ovat tänä kesänä olleet niin kallita, etten ole raaskinut niitä ostaa.  Nyt alkoi lopultakin omat taimeni (2 kpl) kukkimaan  ja hyvällä onnella saan edes maistiaisen mansikasta =) Toivottavasti aurinko alkais paistelemaan että saisin jotain satoa. Koko kesä on täällä ollut niin sateinen ja kylmä ettei kuulemma metsistäkään ole mustikoita tulossa. Täytyy ensi talvi pärjäillä ihan etelän hedelmillä, harmi.
--------

Kyllä nyt harmittaa. Kun on pieni eläke ja polkupyörä ainoa kulkuväline, niin eikös senkin joku varasta omasta pihasta. Eipä tykännyt kipeä polveni yhtään kun kävin kävelemällä ruokakaupassa.
Vaan on mukaviakin ihmisiä. Laitoin etsintäkuulutuksen oman kylän face-sivuille ja moni nuori mies näyttää jakaneen sitä. Jospa se pyörä vielä löytyisi ja toivottavasti kunnossa olevana. Kyllä nuorison kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä, ei koskaan tiedä milloin heiltä apua tarvii ja saa.



torstai 3. elokuuta 2017

Ruskea elokuu


Vuosi väriterapiaa haasteessa elokuun värini on ruskea. Revontulihuivissani löytyykin monta ruskeaa sävyä. Värit eivät luonnossa ole ihan näin kirkkaat, kamera vaan ei suostu tallentamaan oikeita sävyjä.

Revontulihuivia on niin mukava tehdä. Alun kun saa tehtyä, niin loppu on aivotonta neulomista ja samalla voi seurata telkkaria tai tehdä jotain muuta mihin ei käsiä tarvita. Taidampa tehdä heti perään toisenkin. Vironvillaa minulta löytyy vielä monta vyyhteä.


Kyllä hevosenkakka on vaan ehtaa tavaraa =) Ruokakaupasta ostin keväällä halvan Pelakuun alun ja istutin hevonkakka-multaseokseen. Nyt se on kukkinut ihan hullun lailla koko kesän. Naapurin kalliit  puutarhurilta ostamat taimet eivät ole olleet ollenkaan näin kovasti kukkivia. Ei ole hinta aina laadun väärti, vaan se on kakan määrästä kiinni =D

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Afrikan eläimiä


Silmukan ytimessä blogin heinäkuun haasteena on Afrikan eläimet. Olishan se jo kumma , jos en sinne apinoitani ilmoittaisi kun pari uutta tuli taas väsättyä. Taitaa kyllä olla enemmäm Amerikan mallia nämä mekko päällä kulkevat. En oikein katso hyvällä silmällä semmoista. Apinan paikka on viidakossa, eikä narun päässä lemmikkinä.

Pari tämmöistä on kerran lähtenyt Afrikkaankin lasten sairaalaan ilahduttamaan, en vaan muista mihin maahan.

Jouluun on enää viisi kuukautta, joten nyt on jo aika alkaa täyttämään Joulupukin pussia vaikka apinoilla =) 

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Pikimustaa huumoria...liiankin mustaa


Pojalla on mökillään hieno huussisysteemi. On naisten- ja miestenhuussit erikseen ja keskellä vanha "Räjähdysvaara" huussi. Ei tarvitse kenenkään jonotella ☺ 

Huussien takana on pieni metsikkö, jonne olen rakkaan Eetu-koirani haudannut. Sinne on myös poika haudannut isänsä tuhka-uurnan ison kiven juurelle. Oli isänsä lempipaikka metsikössä.

Me pojan kanssa viljellään niin vääräleukaista huumoria keskenämme, ettei sitä kaikki aina ymmärrä. Kun minä selitin että haluan aikanaan tuhkani Eetun kanssa samaan paikkaan, hän tokaisi ettei ala koiran raatoa kaiveleen. " Itse saat kyllä kuoppasi kaivaa". Ei tainnut uskoa minua.


Eilen tuli se mukava päivä, kun poika haki minutkin mökille käymään. Onneksi sattui niin kaunis ilmakin.

 Kun miniä ja poika alkoivat valmistamaan ruokaa , (namnam mitä herkkuja) minä hain aitan takaa lapion , puin metsäkamppeet päälle ja hipsin salaa metsään. Tytär lähti mukaan katsomaan mitä hullua se äiti taas touhuaa. Mukaan tuli myös pojan koira vahtimaan, ettei metsän pedot syö meitä.



Tarkoitus oli kaivaa se kuoppa, mutta alkoi paikan päällä itseäkin hirvittämään, että jos sieltä tulee Eetun kallo vastaan. Niimpä tyydyin sen verran kaivamaan, että sain istutettua omasta pihasta tuomani ruusuntaimen. Lisäksi kovasti leviävää sinistä kellokukkaa. On niin muhevaa multaa tuossa, että eiköhän ne juurru siihen.


Tein vielä kepeistä ristin. Ei vaan tullut narua mukaan, joten jouduin sitomaan koivun-oksilla ja on aika hatara luomus. Täytyy parannella seuraavalla kerralla.

Kun palasin syömään, sanoin pojalle että siellä on nyt mummolle paikka valmiina huussintakana.  "Kukat ja kaikki valmiina. Tuhkat vaan aikanaan heität siihen ruusupuskaan ja uurnan voi polttaa vaikka saunanpesässä."

 Eikös se ole hyvä  kun olen itse suunnitellut kaiken valmiiksi, niin ei tarvitse lasten sitten vaivata päätään näillä asioilla ;D  Jokohan alkaa poikakin uskomaan, että mummo on ihan tosissaan, kun tahtoni näin kirjallisesti ilmaisen =D

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Balleriina-possu


Tytär sai ihan pienenä Turkissa balleriina-possun ja siitä tulikin yksi lempileluista. Niin rakas, että possu istuu vieläkin hänellä kirjahyllyn reunalla. Siitä se idea sitten tuli minullekin.


Vaan ei possukaan aina jaksa tanssia ja silloin heitetään tutu ja tossut pois ja mennään nurmikolle lepäämään.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Sininen heinäkuu


Oli sen verran kylmä kesäkuu, ettei yhtään hävettänyt kutoa villasukkia. Seiska-veikasta oikein isot miesten sukat ja tietenkin sinisenä, koska sen olin laittanut heinäkuun värikseni "Vuosi väriterapiaa" haasteeseen.  Apinoita syntyy sitten siinä sivussa.



Tuli taas liityttyä facebookissa Kyjyyn ja myöskin Ufoon. Saa nähdä miten ämmän käy. Jyjy jäi kuitenkin kesken ja nyt on sitten näitä ufoja. Enemmänkin olisi ollut. mutta valitsin nyt näitä pienimpiä. Joskus vaan ei joku työ huvita ja kesken jää. Voiko muuten esim. vauvan junasukan tekeminen kestää kaksi vuotta .


Meillä toimii luonnonmukainen ilmapuntari.

Olin jo huolissani, kun sekä Maija että Mausu olivat viikon hukassa. Maijalle se ei ole ollenkaan tyypillistä. Olihan tässä kaunis ja lämmin viikkokin ilmojen puolesta. Tänä aamuna molemmat tytöt palasivat kotiin ja iltapäivällä sateet sitten tulivatkin. Eikös se sateita ole nyt luvannut jatkossakin. Kyllä kissat tietää milloin on viisainta kotiutua ;)

Tytärkin palasi Skotlannista niin tyytyväisenä. Pitempäänkin kuulemma olisi voinut olla siellä. Ehkä sieltä ei ihan vävyä nyt kuitenkaan tullut, mutta ystävyys on ainakin lujittunut ja sehän on tärkeä asia.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannustaika


Jo parikymmentä vuotta olen laittanut kukkia tyynyn alle ja sulhasia ei vaan ole näkynyt.


Tänä vuonna laitan makkaravoileivän. Jos vaikka nälkä yllättää kesken yön.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Juhannuksen aikaa ja taikaa



Sinne häipyi lapsi yöhön ja jätti vanhan äitinsä yksin viettämään juhannusta, nyyh. No ei sentään, ihan iloisena saattelin tyttären yöllä klo 1 linja-autoon kun hän lähti pariksi viikoksi Skotlantiin. Jo muutamia vuosia ovat kivan skottipojan kanssa kirjoitelleet netissä ja nyt tapaavat livenä ensimmäistä kertaa. Äitinä minua tietenkin jännittää että syntyykö siellä romanssi =)

Viimeksi olenkin ollut yksin juhannuksen tasan 50 vuotta sitten. Olin siihen aikaan kotoa karannut ja liftailin ympäri Suomenmaan melkein vuodenpäivät. Juhannusaattona lähdin Jyväskylästä liftaten Turkuun tapaamaan ystävääni, joka ei ollutkaan kotona. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä ja harvalla puhelintakaan kotona. Niimpä sitten jatkoin samantien Länsirannikkoa pitkin siskoni luon Raaheen. Eihän siskokaan tietenkään ollut juhannusyönä kämpällään, mutta onneksi oli unohtanut ikkunan raolleen, josta sitten hoikkana tyttönä pujottelin sisälle. Vähänkös oli sisko ihmeissään kun kotia palatessaan löysi nälkäisen pikkusiskonsa sängyssään nukkumassa.


Eihän minun tarvitsisi yksin olla. Poika kyllä lupasi hakea mökilleen juhannukseksi. Siellä kuitenkin on kunnon juhlat, enkä minä enää jaksa riekkua koko yötä pystyssä hyttysten syötävänä. Jäänpä siis kotia kissojen seuraksi ja nautiskelen vain näitä oman pellon tuotteita. Hyvin ovatkin kasvaneet. Lisäksi voisin ostaa kaupasta palan savulohta ja yrittää tehdä Outin perunasalaattia.



Ja mitäkö olen tehnyt käsitöinä, no tietenkin "vaihteeksi" apinoita ;) Olen kyllä yrittänyt neuloakin, mutta käsivartta alkaa särkemään jo muutaman minuutin päästä, joten täytyy palata virkkauksiin.

Kuvat ovat vähän erimallisia, sillä annoin kamerani työlle mukaan ja itse näpsin nyt puhelimella kuvat.

Oikein ihanaa juhannuksenaikaa kaikille, satoi sitten tai paistoi. Kesäsadehan tekee vain hyvää hipiälle =)

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Tekosyy petaamattomalle sängylle ja arvonnan tulos


Pienen laskutoimituksen jälkeen arvonnan voittajaksi tuli Vintagentti. Onneksi olkoon. Laitappa osoitteesi ja puhelinnumerosi mailiin sudemi@luukku.com niin saan kirjan postiin


Vintagentti kirjoitti: "Mukana arvonnassa, vanhoissa nikseissä totuus piilee.". Näissä nikseissä ei kyllä ole päätä eikä häntää, mutta vanhoja ne kuitenkin ovat ;)


Ja tässä se syy, miksi meillä ei petata sänkyä ennenkuin iltapäivällä. Enhän minä näitä voi häiritä. Nyt se on jopa tieteellisesti todistettu, että kissan pitäminen on todella terveellistä, vahvistaa sydäntä ynnä paljon muuta. Tässä minun "lääkitykseni"=)

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Ratsastuskilpailuissa


No tietenkään minä en ratsastanut, pelkään hevosia =) Pojantyttäret ovat kuitenkin ihan heppahöperöitä ja ovat vähän väliä jossain päin Suomea kilpailemassa.

Tällä kertaa kipailut olivat niin lähellä, että mummokin haettiin katsomaan. Sattui vielä olemaan niin kaunis aurinkoinen päiväkin. On se vaan upean näköistä, kun tuommoinen pieni tytöntirppana hallitsee hienosti suuren eläimen liikkeitä ja yhteispeli sujuu. Katsojallekin välittyi tytön ja hevosen molemminpuolinen kiintymys. 


Vävykokelaskin oli otettu mukaan ja sai mummolta täydet pisteet =) Fiksu nuorimies.

Ihan työstä nuo kilpailupäivät käyvät. Nuoremman tytön ratsastus oli aamu kymmeneltä ja toisen iltapäivällä klo 16 jälkeen. Anivarhain joutuivat Helsingistä lähtemään hevosien kanssa tänne Keski-Suomeen ja iltasella taas takaisin. Ei siinä väli-aikanakaan ehtineet levähtämään, sillä kaikenlaista huoltohommaa piisasi. Huhuh, ei olisi minusta tuommoiseen.

Oppi mummokin siinä vähän hevos-sanastoa. Nyt tiedän mikä on hevostraleri ja pintelit =) Uskalsin jopa antaa toiselle hevoselle namupalan kädestäni, mutta toinen katsoi minua niin vihaisesti, etten uskaltanut mennä lähellekkään =)



Nuoremman ratsastusta en ehtinyt näkemään, mutta ylpeänä seurasin tätä vanhempaa tyttöä, vaikka en niistä hienouksista mitään ymmärtänytkään.  Kovin on kuulemma tarkkaa että kaikki askeleet ja kädet sun muut menee oikein. Kaunista katsottavaa se kuitenkin oli.



Ruusukkeita on kotona tytöillä jo vaikka kuinka paljon, eikä ilman tarvinnut täältäkään lähteä. Mummo on niin ylpeä ♥

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Keltainen kesäkuu


Kovin ei keltaisena alkanut kesäkuu, sillä lunta räpsi meilläkin ensimmäisenä päivänä. Villahousut teki mieli kaivaa takaisin esille. Eiköhän se siitä vielä lämpene kuitenkin.

Omissa vaatteissani en suosi keltaista kuin korkeintaan kengissä ja sukissa, joten oli vähän vaikeuksia keksiä kesäkuun keltaista. Niimpä sitten vain tein apinan keltaisessa mekossa istumaan keltaiselle silkkitäkilleni. Vielä näitä välillä kysytään, joten saapihan noita olla muutama kotona valmiinakin niin kauan kuin vain lankoja piisaa.

Nyt ollaan jo puolessa välissä Sirpukan solmujen Väriterapiaa-haasteessa ja olen onnistuneesti saanut tehtyä joka kuukausi jotain. Eiköhän se samaan syssyyn mene loppuhaastekin.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Arvotaan niksejä ;)


Kun en nyt muutakaan kirjoitettavaa keksi, niin laitampa arvonnan pystyyn.

Aloin tyhjentämään kaappejani ja kirjahyllyjäni, sillä jo oli sen aikakin. Lähimpäänkin kierrätyskeskukseen joutuu menemään linja-autolla, eikä sinne kirjoja huolita, enkä roskiinkaan raaski uuden karheaa kirjaa laittaa, niin keksin että voin arpoa sen jollekin halukkaalle. Jos siis sinua niksit ja ohjeet muutamalta vuosikymmeneltä kiinnostaa, niin laitappa kommenttia tulemaan. Yksi arpa jokaiselle, niin pääsen helpommalla itse ;) Arvon tämän vaikkapa 10.6.
  


Perään sitten niksi =) Laatikossani on neljä mansikantainta ja yksi niistä kukki jo. Pihapiirissä on myös suuri lauma varastelevia harakoita, joten mansikkasadon turvaamiseksi piti kehitellä "niksi".
Ripottelin taimien ympärille mansikankokoisia punaiseksi maalattuja kiviä.  Pari kertaa harakat ovat käyneet nostamassa kiven laatikosta, mutta nyt ne ovat saaneet jo olla rauhassa. Ei ne tainneetkaan maistua makoisilta =) Toivottavasti luulevat kypsyviä mansikoitakin aikanaan kiviksi, se jää nähtäväksi.


lauantai 20. toukokuuta 2017

Kesä tuli


Peltotyöt on tehty, kyllä mun nyt kelpaa kesästä nauttia. Siellä on piilossa vaikka minkälaista siementä. Maijaa kiinnosti heti mennä "uudelle hiekkalaatikolle", joten täytyi keksiä torjuntakeinoja. Ensin laitoin lautoja rivien väliin, mutta poika huomautti että painekyllästetystä puusta liukenee vaikka mitä myrkkyjä. Nyt on sitten risutarha ja ainakin vielä se on toiminut. Pupukaan ei pääse niin helpolla varastamaan salaatin taimia =) Toivottavasti siihen nyt kasvaa jotain.

On se uskottava, että nyt on kesä ♥ Taivaalla kaarteli tänä iltana ainakin kymmenen pääskystä.  ♥

maanantai 15. toukokuuta 2017

Hemmoteltu äiti



Poika yllätti oikein kunnolla. Tiesinhän minä sitä hevosenkakkapussia odottaakin, mutta nyt tuli myös koko pelto :)  Tarvikkeet kasvatuskehikkoon, siihen mullat, erilaisia taimia, m.m. mansikkaa ja monta siemenpussia. Takana vielä uudenlainen perunankasvatusastia siemenperunoineen. Kelpaa minun nyt ensikesänä napostella oman pellon satoa. Piha-alueeni on noin 3x3 metriä, mutta kyllä sinne aina kukkapenkin lisäksi yksi yrttipelto mahtuu =)

Sain kyllä paljon muutakin. Tytöltä tuli sitten huomattavasti naisellisempia lahjoja. Olin aivan yllätetty, en osannut odottaa tämmöistä lahjapaljoutta. On minulla vaan ihanat lapset ♥♥♥


Pienenä tytär osti joka äitienpäivä yhden orvokin minulle. Tänä vuonna sain lapsiltani oikein ruusutarhan. Ihan meinasi tippa tulla silmään näistä ruusuista. Lapset tietää, että pidän enemmän ruukku- kuin leikkokukista.  Kun nyt saisin ne pysymään hengissä mahdollisimman pitkään.

Kyllä oli hyvä äitienpäivä. Aurinkokin jaksoi paistaa koko päivän aamusta iltaan asti. Kiitos lapsilleni oikein paljon, rakastan teitä yli kaiken.♥

lauantai 13. toukokuuta 2017

Ampaisenpesiä


Pojalle tein joululahjaksi ampiaisenpesiä ja nyt hän pyysi lisää, että voi antaa kavereilleenkin lahjaksi. Tokihan äiti tekee. Vielä löytyi huonoa lumppulankaa ja sisälle sanomalehteä, eipä tulllut kalliiksi. Yhden laitoin oman ulko-oveni pieleen.

Käsityön tekeminen ei tosiankaan rahallisesti kannata =) Ajattelin kunnon kansalaisena ilmoittaa verottajalle käsityötuloni ja laskeskelin kuitteja yhteen. Onneksi on tallella kaikki ostamani lanka- ja käsityötarvikekuitit.  Vaan mitenkäs kävi.  Kun vielä vähensin sen parisataa euroa työhuonevähennyksiä, niin miinuksen puolelle jäi muutama kymppi. Eipä siinä ole verottajalle ilmoitettavaa, eivät kuitenkaan huomioi miinustuloja =)

Viikolla jouduin vielä menemään hammaslääkäriinkin pudonneen etuhampaanpaikan takia. Kotona tietenkin jo valmistauduin Diapam-pillerillä ja lääkärissä pyysin heti puudutuksen. Minä kun pelkään niin kovasti poraamista. Siinä kun makasin mukavasti aurinkolasit päässä ja kirkas lamppu paistoi suoraan kasvoihini, niin aloin kuvittelemaan, että makoilen etelän auringossa rantatuolissa. Poran äänikin kuului jostain läheiseltä rakennustyömaalta. Olo oli melkeimpä miellyttävää. Ei taida ihan kaikilla piisata mielikuvitus moiseen =D Paremmin on hammaslääkärissä mennyt vain silloin, kun kerran vahingossa nukahdin siihen tuoliin.

Huomenna on taas odotettavissa se perinteinen äitienpäivälahja, säkillinen hevonkakkaa ;D

tiistai 9. toukokuuta 2017

Harvinainen vieras


Sunnuntaina jo kuuntelin outoa linnunlaulua, mutta maanantaina sen vasta onnistuin näkemään - sinirinta. (Kuva netistä) Netin tietojen mukaan laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi ja esiintyy vain tunturilapissa. Senpä vuoksi ilmoitinkin havainnosta Lintujen kevätseurantaan.

Siinä se reppana etsi siemeniä pensaan alta lumisateessa. Hätistin sen kuitenkin pois, sillä oli aivan liian helpossa paikassa kissojen saalistaa. Olisi ollut aivan kamalaa, jos minun kattini olisivat sen suuhunsa tuossa popsineet. Toivottavasti löysi turvallisemman ruokailupaikan.



Paistaa meillä välillä aurinkokin, eikä tämä kukka näytä välittävän yöpakkasista eikä lumisateesta. Uusi apinakin piti virkkailla pienen 2 vuotiaan pojan syntymäpäivälahjaksi. Tosi mukavaa, että pojille ostetaan lahjaksi muutakin kuin niitä tavanomaisia autoja ja pyssyjä. Kyllä pojatkin kaipaa unikaveria illalla viereensä.

Yritin vähän sukkaa kutoa, vaan eipä ole minusta enää kutojaksi. Vajaan tunnin kudoin ja iltasella olikin sitten jo niin vietävänmoinen särky niskassa ja käsivarressa. Ei tunnu mitkään rasvat ja dropit auttavan. Täytyy tyytyä vain virkkailuun jatkossa, se ei onneksi tee paikkoja kipeäksi.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Koko konkkaronkka



Kylminä päivinä mikäs sen mukavampaa kuin pysyä sisällä virkkailemassa.  Vielä muutama Peppi valmistui ennenkuin saapui nämä pari aurinkoista päivää. Ihana lämpö ja valo, joka ilmeisesti oli vain väli-aikaista. Nyt saa kuitenkin virkkaukset vähäksi aikaa piisata ja mieli tekee välillä tarttua huivintekeleeseen.



Koko kotona oleva konkkaronkka vielä perhekuvassa. Näkee että niitä sateisia päiviä on tänä keväänä piisannut. =)

Tänään täytyykin huoltaa vähän pihaplänttiäni. Eihän sitä tiedä jos huomenna vaikka sataa taas lunta ja sitten se homma ei enää juurikaan maita. 

maanantai 1. toukokuuta 2017

Turkoosi toukokuu


Vuosi väriterapiaa haasteessani toukokuun värini on turkoosi. Aurinkokin tuli esiin vihdoinkin vappupäivänä ja tytöt pukeutuivat turkooseihin mekkoihin. 


Onhan näitä vähän lisääkin. Vietän vappua yksin kotona, joten aikaa virkkailla piisaa kyllä. Meillä on niin huonot linja-auto-yhteydet viikonloppuisin, että vietimme tytön kanssa vappua jo perjantaina. Tavattiin kaupungilla, kierreltiin vähän kauppoja ja käytiin Hesessä syömässä. Ihan oli mukavaa.



Sen verran innostuin minäkin vapusta, että ostin kukan itselleni.Yleensä en tykkää krysanteemeista, mutta tämä oli niin kauniin värinen eikä maksanut kuin alle 2€, joten sorruinhan minä =)

Monta päivää satanut lunta, mutta tänään paistaa aurinko. Taidan minäkin lähteä vähän vappukävelylle.  Kansalaisopiston näyttely loppuu tänään, joten taulut on ainakin mentävä hakemaan pois. Illat juoksentelen pitkin pihaa ajamassa vierasta isoa mouruavaa kollia pois. Siinä sitä on vappuhulinaa meikäläiselle ihan tarpeeksi ;)

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Aatelinen viherpeukalo ☺


Serkku Ruotsista kävi kylässä ja kun ei olla 20 vuoteen tavattu, niin olihan sitä juttua. Eräs sukulainen oli tehnyt sukututkimusta ja sepäs onkin mielenkiintoista. Isän suku on Karjalasta, mutta äidin suku Ruotsista ja siellä olikin yllätyksiä. Seurasin itse noin 300 vuotta taaksepäin ja vastaan tuli suuri lauma aatelistoa. Melkein kaikilla oli jonkinlainen hieno vaakuna nimensä edessä. No, minuun asti se aateluus ei ole periytynyt muuta kuin että vereni on Rh- merkkistä. =) Sehän on kuulemma tyypillistä siniverisille.


 Sen lisäksi minulle on kehittymässä viherpeukalo =) Sain siskoltani lahjaksi Daalianmukulan ja olen saanut sen jopa kasvamaan. Kissatkaan eivät ole vielä sitä löytäneet =) Istutin sen kyllä keskelle suurta ulkoruukkua, mutta se päätti itsepäisesti alkaa kasvamaan ihan ruukun reunalla. Aina ei voi onnistua, ehkä seuraavalla kerralla. Hyvä alku kuitenkin uudelle uralleni pihapuutarhurina.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Meidän Mausu

Kansalaisopistokausi alkaa olla lopuillaan, joten täytyi saada viimeinenkin taulu valmiiksi. Maususta ei ole tullut tehtyä yhtään kuvaa, tähän yritin saada Mausun kurkkimaan oven alta. Ei Mausulla oikeasti ole noin pelottavan näköiset silmät, vaikka se pimeällä pihalla näyttääkin koskus aika pelottavalta ;)

Pääsiäinen meni mukavasti kissoja lääkitessä. Empä ole tainnut saada koskaan ennen syötettyä matolääkkeitä ilman yhtäkään vertavuotavaa haavaa. Tytär kääri kissat tiukasti viltin sisään ja minä tungin pillerit kurkkuun. Ei haavoja , ei verta =) Ilman sen suurempia katastrofeja tällä kertaa selvittiin, mitä nyt Mummo loukkaantui moisesta kohtelusta niin kovasti, ettei ole vieläkään oikein antanut minulla anteeksi. Nyt on hyvä jatkaa taas vähän aikaa madotonta elämää.