lauantai 20. toukokuuta 2017

Kesä tuli


Peltotyöt on tehty, kyllä mun nyt kelpaa kesästä nauttia. Siellä on piilossa vaikka minkälaista siementä. Maijaa kiinnosti heti mennä "uudelle hiekkalaatikolle", joten täytyi keksiä torjuntakeinoja. Ensin laitoin lautoja rivien väliin, mutta poika huomautti että painekyllästetystä puusta liukenee vaikka mitä myrkkyjä. Nyt on sitten risutarha ja ainakin vielä se on toiminut. Pupukaan ei pääse niin helpolla varastamaan salaatin taimia =) Toivottavasti siihen nyt kasvaa jotain.

On se uskottava, että nyt on kesä ♥ Taivaalla kaarteli tänä iltana ainakin kymmenen pääskystä.  ♥

maanantai 15. toukokuuta 2017

Hemmoteltu äiti



Poika yllätti oikein kunnolla. Tiesinhän minä sitä hevosenkakkapussia odottaakin, mutta nyt tuli myös koko pelto :)  Tarvikkeet kasvatuskehikkoon, siihen mullat, erilaisia taimia, m.m. mansikkaa ja monta siemenpussia. Takana vielä uudenlainen perunankasvatusastia siemenperunoineen. Kelpaa minun nyt ensikesänä napostella oman pellon satoa. Piha-alueeni on noin 3x3 metriä, mutta kyllä sinne aina kukkapenkin lisäksi yksi yrttipelto mahtuu =)

Sain kyllä paljon muutakin. Tytöltä tuli sitten huomattavasti naisellisempia lahjoja. Olin aivan yllätetty, en osannut odottaa tämmöistä lahjapaljoutta. On minulla vaan ihanat lapset ♥♥♥


Pienenä tytär osti joka äitienpäivä yhden orvokin minulle. Tänä vuonna sain lapsiltani oikein ruusutarhan. Ihan meinasi tippa tulla silmään näistä ruusuista. Lapset tietää, että pidän enemmän ruukku- kuin leikkokukista.  Kun nyt saisin ne pysymään hengissä mahdollisimman pitkään.

Kyllä oli hyvä äitienpäivä. Aurinkokin jaksoi paistaa koko päivän aamusta iltaan asti. Kiitos lapsilleni oikein paljon, rakastan teitä yli kaiken.♥

lauantai 13. toukokuuta 2017

Ampaisenpesiä


Pojalle tein joululahjaksi ampiaisenpesiä ja nyt hän pyysi lisää, että voi antaa kavereilleenkin lahjaksi. Tokihan äiti tekee. Vielä löytyi huonoa lumppulankaa ja sisälle sanomalehteä, eipä tulllut kalliiksi. Yhden laitoin oman ulko-oveni pieleen.

Käsityön tekeminen ei tosiankaan rahallisesti kannata =) Ajattelin kunnon kansalaisena ilmoittaa verottajalle käsityötuloni ja laskeskelin kuitteja yhteen. Onneksi on tallella kaikki ostamani lanka- ja käsityötarvikekuitit.  Vaan mitenkäs kävi.  Kun vielä vähensin sen parisataa euroa työhuonevähennyksiä, niin miinuksen puolelle jäi muutama kymppi. Eipä siinä ole verottajalle ilmoitettavaa, eivät kuitenkaan huomioi miinustuloja =)

Viikolla jouduin vielä menemään hammaslääkäriinkin pudonneen etuhampaanpaikan takia. Kotona tietenkin jo valmistauduin Diapam-pillerillä ja lääkärissä pyysin heti puudutuksen. Minä kun pelkään niin kovasti poraamista. Siinä kun makasin mukavasti aurinkolasit päässä ja kirkas lamppu paistoi suoraan kasvoihini, niin aloin kuvittelemaan, että makoilen etelän auringossa rantatuolissa. Poran äänikin kuului jostain läheiseltä rakennustyömaalta. Olo oli melkeimpä miellyttävää. Ei taida ihan kaikilla piisata mielikuvitus moiseen =D Paremmin on hammaslääkärissä mennyt vain silloin, kun kerran vahingossa nukahdin siihen tuoliin.

Huomenna on taas odotettavissa se perinteinen äitienpäivälahja, säkillinen hevonkakkaa ;D

tiistai 9. toukokuuta 2017

Harvinainen vieras


Sunnuntaina jo kuuntelin outoa linnunlaulua, mutta maanantaina sen vasta onnistuin näkemään - sinirinta. (Kuva netistä) Netin tietojen mukaan laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi ja esiintyy vain tunturilapissa. Senpä vuoksi ilmoitinkin havainnosta Lintujen kevätseurantaan.

Siinä se reppana etsi siemeniä pensaan alta lumisateessa. Hätistin sen kuitenkin pois, sillä oli aivan liian helpossa paikassa kissojen saalistaa. Olisi ollut aivan kamalaa, jos minun kattini olisivat sen suuhunsa tuossa popsineet. Toivottavasti löysi turvallisemman ruokailupaikan.



Paistaa meillä välillä aurinkokin, eikä tämä kukka näytä välittävän yöpakkasista eikä lumisateesta. Uusi apinakin piti virkkailla pienen 2 vuotiaan pojan syntymäpäivälahjaksi. Tosi mukavaa, että pojille ostetaan lahjaksi muutakin kuin niitä tavanomaisia autoja ja pyssyjä. Kyllä pojatkin kaipaa unikaveria illalla viereensä.

Yritin vähän sukkaa kutoa, vaan eipä ole minusta enää kutojaksi. Vajaan tunnin kudoin ja iltasella olikin sitten jo niin vietävänmoinen särky niskassa ja käsivarressa. Ei tunnu mitkään rasvat ja dropit auttavan. Täytyy tyytyä vain virkkailuun jatkossa, se ei onneksi tee paikkoja kipeäksi.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Koko konkkaronkka



Kylminä päivinä mikäs sen mukavampaa kuin pysyä sisällä virkkailemassa.  Vielä muutama Peppi valmistui ennenkuin saapui nämä pari aurinkoista päivää. Ihana lämpö ja valo, joka ilmeisesti oli vain väli-aikaista. Nyt saa kuitenkin virkkaukset vähäksi aikaa piisata ja mieli tekee välillä tarttua huivintekeleeseen.



Koko kotona oleva konkkaronkka vielä perhekuvassa. Näkee että niitä sateisia päiviä on tänä keväänä piisannut. =)

Tänään täytyykin huoltaa vähän pihaplänttiäni. Eihän sitä tiedä jos huomenna vaikka sataa taas lunta ja sitten se homma ei enää juurikaan maita. 

maanantai 1. toukokuuta 2017

Turkoosi toukokuu


Vuosi väriterapiaa haasteessani toukokuun värini on turkoosi. Aurinkokin tuli esiin vihdoinkin vappupäivänä ja tytöt pukeutuivat turkooseihin mekkoihin. 


Onhan näitä vähän lisääkin. Vietän vappua yksin kotona, joten aikaa virkkailla piisaa kyllä. Meillä on niin huonot linja-auto-yhteydet viikonloppuisin, että vietimme tytön kanssa vappua jo perjantaina. Tavattiin kaupungilla, kierreltiin vähän kauppoja ja käytiin Hesessä syömässä. Ihan oli mukavaa.



Sen verran innostuin minäkin vapusta, että ostin kukan itselleni.Yleensä en tykkää krysanteemeista, mutta tämä oli niin kauniin värinen eikä maksanut kuin alle 2€, joten sorruinhan minä =)

Monta päivää satanut lunta, mutta tänään paistaa aurinko. Taidan minäkin lähteä vähän vappukävelylle.  Kansalaisopiston näyttely loppuu tänään, joten taulut on ainakin mentävä hakemaan pois. Illat juoksentelen pitkin pihaa ajamassa vierasta isoa mouruavaa kollia pois. Siinä sitä on vappuhulinaa meikäläiselle ihan tarpeeksi ;)

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Aatelinen viherpeukalo ☺


Serkku Ruotsista kävi kylässä ja kun ei olla 20 vuoteen tavattu, niin olihan sitä juttua. Eräs sukulainen oli tehnyt sukututkimusta ja sepäs onkin mielenkiintoista. Isän suku on Karjalasta, mutta äidin suku Ruotsista ja siellä olikin yllätyksiä. Seurasin itse noin 300 vuotta taaksepäin ja vastaan tuli suuri lauma aatelistoa. Melkein kaikilla oli jonkinlainen hieno vaakuna nimensä edessä. No, minuun asti se aateluus ei ole periytynyt muuta kuin että vereni on Rh- merkkistä. =) Sehän on kuulemma tyypillistä siniverisille.


 Sen lisäksi minulle on kehittymässä viherpeukalo =) Sain siskoltani lahjaksi Daalianmukulan ja olen saanut sen jopa kasvamaan. Kissatkaan eivät ole vielä sitä löytäneet =) Istutin sen kyllä keskelle suurta ulkoruukkua, mutta se päätti itsepäisesti alkaa kasvamaan ihan ruukun reunalla. Aina ei voi onnistua, ehkä seuraavalla kerralla. Hyvä alku kuitenkin uudelle uralleni pihapuutarhurina.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Meidän Mausu

Kansalaisopistokausi alkaa olla lopuillaan, joten täytyi saada viimeinenkin taulu valmiiksi. Maususta ei ole tullut tehtyä yhtään kuvaa, tähän yritin saada Mausun kurkkimaan oven alta. Ei Mausulla oikeasti ole noin pelottavan näköiset silmät, vaikka se pimeällä pihalla näyttääkin koskus aika pelottavalta ;)

Pääsiäinen meni mukavasti kissoja lääkitessä. Empä ole tainnut saada koskaan ennen syötettyä matolääkkeitä ilman yhtäkään vertavuotavaa haavaa. Tytär kääri kissat tiukasti viltin sisään ja minä tungin pillerit kurkkuun. Ei haavoja , ei verta =) Ilman sen suurempia katastrofeja tällä kertaa selvittiin, mitä nyt Mummo loukkaantui moisesta kohtelusta niin kovasti, ettei ole vieläkään oikein antanut minulla anteeksi. Nyt on hyvä jatkaa taas vähän aikaa madotonta elämää.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Hyvää Pääsiäistä ♥


Löysin kirpparilta joku aika sitten niin suloisen munaruukun parilla eurolla, etten voinut vastustaa kiusausta ostaa sitä. Laitoin siihen vesilasissa koivun oksia neljä päivää sitten ja nyt on silmut jo puhjenneet. Pääsiäiseksi ehtivät hyvin hiirenkorvalle. Pääsiäisverhot ovat sieltä kaukaa lapsuudestani :)


Välillä oli jo niin kesäisen lämmintä ja Mausu teki itselleen pesän. Mikäs siinä on makoillessa kun multa on pehmeää ja aurinko lämmittää. Eilen olikin sitten taas lunta niin että hiihtämään olisi päässyt. Normaali Suomen kevät.


Minä ole nyhjöttänyt sisällä ja virkkaillut apinoita koukku sauhuten. Sain lisää lankaa, joten nyt on taas mistä virkata, ihanaa. Tavoitteena olis 20 apinaa ja 10 Peppiä ennen toukokuun loppua. Kiirettähän se pitää, mutta ihan  mukavaa kiirettä.



Kun tytär ei ole kotona, pitää kissat hänelle sänkyä varattuna. Siihen ei  muilla ole asiaa ;) Mummokissakin on taas piristynyt, vaikka syksyllä luulin ettei talven yli selviä.

Minulta tilttasi tämä kone välillä enkä päässyt nettiin ollenkaan. Vaan kun aikani rämpsyttelin ja näpyttelin ja klikkailin mistä sattuu, niin johan alkoi taas pelittämään. Olin tosi ylpeä itsestäni ja olen taputellut itseäni olkapäille: "Olen minä vaan aika taitava koneenkorjaaja, oikea nörtti". =D =D 

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Valkoinen huhtikuu


Vuosi väriterapiaa haasteessa huhtikuuni on valkoinen. Valkoisena se alkoikin, sillä koko lauantaipäivän satoi lunta ja räntää. Sunnuntaina onneksi suurin osa oli jo sulanut pois ja ulkona raikui mahtava lintujen konsertti.

Minä sain valmiiksi toisen jääkarhutauluni. Nyt minulla on perhepotretti seinälleni, sillä tämä tuo mieleeni minun ja tyttäreni välisen suhteen. Siinähän on selvästikin minä ja tytär =) Viereen laitan edellisen jääkarhukuvan, jossa pyllistelee leikkimielinen poikani =)

Enää pari kokoontumista maalailun parissa, sitten onkin kevätnäyttely. Keskeneräisiä töitä jää taas odottamaan syksyä ja uutta kansalaisopistokautta.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Kissan omistamisen "ihanuus" ;)


Klo 4
Raaskin lopultakin mennä nukkumaan, sillä luin niin jännää kirjaa, ettei sitä voinut kesken jättää.

Klo 5
Mummokissa moukuu oven takana. Olihan se noustava päästämään sisälle. Hiiri suussa se syöksyi suoraan sänkyni alle. Nuku siinä sitten, kun toinen narskuttaa autuaallisesti hiirenluita suoraan alapuolella. Lopulta hiiri oli syöty ja katti hyppäsi tyytyväisenä kehräämään sänkyyn selkäni taakse.

Klo 6
Herätys. Mummo oksentaa sängyssäni veristä , karvaista mössöä. Tietenkin sitä moskaa oli sitten minunkin päälläni. Eihän siinä auttanut muu kuin nousta vaihtamaan puhtaat lakanat, veriset lakanat likoomaan ja itse pesulle.

Klo 7
Lopulta me molemmat mummot päästiin  nukkumaan ja nukuttiinkin sitten klo 14 asti. Onneksi eläkeläiset voi  nukkua silloin kun huvittaa =)



Kaikesta tämmöisestä huolimatta ......kissoistani en luovu ♥

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Yhdistävä tekijä


Joskus yllättävät asiat yhdistävät eri-ikäisiä ihmisiä ja meidän kylällä se on pieni ja pörröinen.

Perjantai-iltana fb:n sivuille ilmestyi kysely kenen kissa on puussa. Ilves oli ajanut pari vuotiaan pienen kissan tähän puuhun. Alas se ei osannut tulla ja aamuun mennessä oli kiivennyt jo ihan latvaan asti.

Suuri osa kyläläisistä on nyt ottanut asian omakseen. Palokunta on jo käynyt paikalla, mutta totesi tikkaat liian lyhyiksi ja tehtävän muutenkin vaaralliseksi. On ollut mukava huomata kuinka kylän nuoret miehetkin pohtivat nyt keskenään parasta keinoa kissan alas saamiseksi. Muutama rohkelikko on tarjoutunut kiipeämään puuhun, mutta heidät on estetty. Puuskainen myrskytuuli ja vieressä kulkevat sähköjohdot tekevät hommasta  hengenvaarallisen. Palokunta on pingottanut pressuja puun ympärille, ettei kissa mahdollisesti pudotessaan loukkaa itseään kivikkoiseen maahan.

Tänään kaupassa käydessäni kuuntelin ihmisten puheita. Huoli kissan selviytymisestä on nyt kylän yhteinen asia. Onhan maailmassa suurempiakin murheita, mutta kyllä näistä pienemmistäkin saa huolta kantaa ja hyvä että myötätuntoa vielä löytyy.

Maanantaina on VPK:n harjoitukset  ja silloin yrittävät kissan pelastusta uudestaan, jos ei se sitä ennen ole tipahtanut puusta. Monta kertaa päivässä olen minäkin käynyt fb-päivityksiä kurkkimassa, josko kissa olisi jo pelastunut, mutta vielä nyt sunnuntai-iltanakin se siellä puussa nököttää. Voi pientä reppanaa.

Seuraan tilannetta ja kirjoitan sitten miten kissalle lopulta kävi.
.............

Aikamoinen veijari tämä kissa ;) Kolme vuorokautta ensin kökötti puunlatvassa. Kun lopulta saatiin tikkaat paikalleen ja mies oli lähdössä pylväskengillä kiipeämään, niin kissa tulikin itse alas :) On jo kotonaan ja selvisi ilman mitään vammoja. Tulipahan todistettua, että tämän kylän "pahoilla pojillakin" on lämmin sydän, kun on pieni kissa kyseessä.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kyllä kannatti


Kyllä kannatti huhuilla lankoja netissä. Parilta ihmiseltä sain ostettua Muscattia facebookissa . Nämä langat kuitenkin lähetti Eeva Lappeenrannasta hyvästä sydämestään ihan ilmaiseksi. Kiitos sinulle Eeva tosi tosi paljon. Nyt on taas vähäksi aikaa mistä virkata.


Ja kyllä minä olen virkannutkin =) Piha on vielä paksussa jäässä, mutta ikkunalaudalla tarkenee etelän pojatkin jo istuksia.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Nyt mulla on se



Pyysin poikaa hakemaan minulle viinakaupankassin. Tuumas, että kyllä tulee kalliiksi, sillä eihän raavas mies kehtaa tyhjää kassia viinakaupasta ostaa =D Käskin unohtamaan koko homman.

Puhuin sitten tytölle ja hän kyllä kehtasi.=) Jyväskylän Alkon kassalla oli miesmyyjä katsonut vähän ihmeissään tyhjää kassia, joten olihan tytärkin sitten selittänyt, että äidille lankakassiksi =) Kyllä on hyvä kassi. Sopivasti saa keskeneräiset sukantekeleet ängettyä omiin lokeroihinsa. Tykkään.



Tuli minullekin virallinen eläkeikä täyteen ja ihana ystäväni maalauskurssilta yllätti kimpulla ruusuja. Siitä onkin kauan , kun olen viimeksi ruusuja saanut. Nuorempanahan niitä miehilta sai vähän väliä, mutta eipä ole enää tullut. Mistä lie johtuu ;)



En yleensä juhli mitään merkkipäiviä, mutta nyt tytär väsäsi meille kakunkin. Melkein kahdestaan se popsittiin päivän mittaan, mitä nyt sisko miehineen kävi pikkuisen auttamassa. Niin se vaan taas vuosi hupsahti elämästä ihan huomaamatta. Onneksi minulla oli sen verran villi nuoruus, että on nyt mitä vanhana muistella. Vaikka enhän minä vielä ole vanha, vasta 65v ;D


Oli näin hyvää kakkua =D

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Apinatehdas käynnistetty taas


Nyt näitä apinoita alkaa syntymään taas. Eikös kevät alakkin olemaan pesimä-aikaa ;) Tummanruskeasta langasta vaan on pulaa. Jos jollakulla sattuu nurkissa pyörimään tumman ruskeaa Tenneseetä tai Muscat-lankaa numero 75, tumman ruskea, niin ostaisin hyvin mielelläni. Jämäkerätkin  kelpaisi oikein hyvin. Näitä kun ei enää saa mistään kaupasta, ei edes ulkomailta, olen tarkistanut kaikki.


Eräs äiti pyysi taas pojalleen pienet sirot num. 46 villasukat. Äkkiähän nämä neuloi, kun tein ne Adlibriksesta tilatusta Raggi-langasta. Vastaa paksuudeltaan ehkä Novitan Isovelilankaa, mutta kauniimmat värit ja huomattavasti edullisempaa. Oli niin mukavaa neulottavaa, että tästä teen lisääkin. Raitoja en edes yrittänyt kohdistaa, mitäs suotta hyvää lankaa haaskaamaan ;). Tilaaja oli kuitenkin vallan tyytyväinen sukkiinsa.



Eihän tätä voinut jättää kirpparille , vaan se oli pelastettava ;) Kultaisilla helmillä päällystetty pussukka hintaan 20 senttiä. Nyt vaan mietin mitä sillä teen. Leikkisinkö vaikka prinsessaa =)

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Maaliskuun vihreät


Väriterapiaa-haasteen värini on vihreä ja sehän olikin vaikea keksiä, sillä en itse pidä vihreästä. Niinpä tein kahdet lastensukat. Molemmat vihreän kirjavia, vaikka toiset näyttääkin kuvassa enemmän sinisiltä. Isommat Fabelia ja pienemmät Silja-lankaa, joka olikin hyvän tuntuista neuloa.



 Vihreällä jatkuu :) Pike kysyi blogissaan nimeä uudelle nukelleen ja minun ehdottamani Aina Ilona oli hänestä paras. Palkkioksi sain havuntuoksuisia kynttilöitä ja suklaata, kyllä tuoksui ja maistui hyvälle. Minullehan on aina ilona, kun löytyy postista muutakin kuin mainoksia =) Kiitokset Pikelle ♥

Masennuksenpoikanenkin sai tänään huutia. Sain Saksasta viestiä, että apinat ja Pepit ovat loppuneet ja lisää kaivataan. Ei tässä nyt jouda mököttämään, nyt virkataan ;D

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Maanantaina masentaa


Maanantai oli tosiaan niin masentava päivä. Mistään ei jaksanut innostua ja niinpä vain nukuin melkein koko päivän. Välillä vähän katselin telkkaa ja takaisin nukkumaan. Illalla vasta rahjustin postiakin hakemaan ja johan päivä piristyi heti. Laatikossa odotti pakettikortti. Katja Elämän pyörteissä blogista oli laittanut minulle lankaa tulemaan. Kiitos Katja, tuli niin sopivana päivänä :) Enköhän minä jotain keksi noistakin ja osalle onkin jo suunnitelma valmiina.

Tiistaina olin jo reippaampi ja "urheilin" polkupyörällä postiin. On se melkoista urheilua näin liukkailla keleillä. Jos olisin fiksumpi, niin hommaisin edes talvirenkaat pyörään ja kypärän päähäni. ;)



Onneksi minulla on näitä lohduttajia. Mausu varsinkin on niin ihana. Se muistuttaa luonteeltaan enemmän isoa kilttiä koiraa kuin kissaa.

Nukkumajärjestys meillä on vakio. Mausu tyynyn vieressä, Mummo jalkopäässä ja Maija minun päälläni. Siitä ei poiketa. On se vaan niin lohdullista painaa yöllä poski vasten Mausun silkkistä selkää.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Toukkapussi


Kun tuli luvattua, niin olihan se tehtävä, toukkapussi. Eräs tuttuni kysyi paljonko ottaisin maksua jos tekisin toukkapussin. Lupasin, että jos hän tuo langat, niin kympillä teen. Ajattelin, että äkkiähän semmoisen nurin-oikein pötkylän kutaisen. Kuinka väärässä olinkaan :) Evästin vielä langanostoon, että ei 7-veikkaa, se on liian karheaa herkälle iholle.

No, mitä sain. Tietenkin viisi kerää 7-veikkaa ja kaikki eri väriä. Tuleva äiti oli toivonut harmaata ja senhän sitten valitsin, mutta eihän se yksi kerä riittänyt. Tähän meni 250gr, joten kävin salaa ostamassa toisenkin kerän. Samalla sain ohjeeksi netistä löytyneen kuvan, ei tosiaankaan mitään nurin-oikein neuletta =)


Eihän siihen tietenkään mitään ohjetta ollut, pelkkä kuva vaan.  Tämä on nyt samantapainen, on  erilaisia pintaneuleita, pyöreä pohja, huppu ja vähän normaalia isompi. Kuinkahan monta kertaa jouduinkaan purkamaan aloituksen, ennenkuin sain edes jotenkuten osumaan nurjat silmukat kohdilleen. Samallapa opin tuon pyöreän pohjan ja nyt osaan tehdä pipoja kärjestä aloittaen.

Tilaajalla ei ollut mitään käyttöä lopuille 7-veikoille, joten sovittiin, että otan langat palkaksi, enkä sitä 10€ kehdannut enää vastaanottaa. Oikeastaan oli ihan mukava suunnitella ja tehdä jotain ihan uutta, vaikka välillä meinasikin uskoa loppua purkamiskertojen takia.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Öljyväreillä


Uskon vakaasti värien vaikuttavan mieli-alaan. Talvi oli niin harmaa, että tuli tarve saada jotain värikästä ja niinpä lääsäsin räväköitä värejä kankaalle.  
Syksyllä katselin muuttolintuja sähkölangoilla ja tuli mieleen, että ne ovat kuin pieniä mummoja juoruilemassa =) Ajatus jäi muhimaan takaraivoon ja tämmöinen siitä sitten syntyi. Taidan tuon taivaanvärin myöhemmin muuttaa hillitymmäksi. Muuttomummot saa kuitenkin jatkaa kuvassa juoruiluaan ;)


Tuon väriähkyn jälkeen olinkin valmis maalaamaan pelkällä valkoisella. Jääkarhujen kohtalo on pyörinyt ajatuksissani tänä talvena, niin että pitihän niistäkin kuva tehdä. En halunnut surullista kuvaa, vaan tein tämmöisen iloisen karhun pyllistelemään ja leikkimään jäätikölle. Toivottavasti jäätikköä piisaa jääkarhuille tulevaisuudessakin.

Nyt onkin maalausintoa piisannut niin, että olen känyt 2-3 kertaa viikossa maalaamassa. On se vaan niin mukavaa.


lauantai 11. helmikuuta 2017

Rumasukat


Kaivoin esille kasan kaikista pienimpiä 7-veikan nöttösiä ja aloin pistelemään kahta sukkaa yhtä aikaa. Aika rumat tuli, mutta eipä sillä väliä, kun ihan omiin kinttuihini ne tein. On ne ainakin iloisen väriset , eikä mennyt pienetkään jämät hukkaan, kun pääsivät varpaitani lämmittämään.



Tietenkin näitäkin on tullut taas tehtyä ja ovat jo kiikutettu postiinkin. 

Milloinkahan opin sanomaan EI. Tänään eräs mummo kysyi, tekisinkö toukkapussin vauvalle ja ihan asiaa miettimättä tietenkin lupasin.  Toi sitten malliksi netistä löydetyn hienon kuvan, eikä ohjeesta tietoakaan. Malli poikkesi tosi paljon Suomessa neulotuista toukkapusseista, joten niistä ohjeista ei paljonkaan apua. Voivoi, mihin liemeen minä taas itseni sain, mutta ei kai auta kuin yrittää, kun kerran lupasin.
  

Kohtahan tässä on oikea julkkis,hehhehhee, kun taas jouduin paikallisen lehden sivuille. Pitääköhän ruveta treenaamaan tuota nimmarinkirjotuskättä, ettei se ala vihottelemaan =D =D =D



Vaikken pakkasista tykkääkkään, niin ihan hyvä että sain välillä peittoni ulos paleltumaan. Eiköhän nyt saaneet kissankirput ja pölypunkit kyytiä. Paremmaltahan ne näyttääkin tuossa roikkumassa, kuin sisällä sängyn päällä ;) Enempää pakkasia ei minun puolesta enää sitten tarvitse tullakkaan.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille, jos ei tässä tule ennen sitä enää kirjoiteltua ♥

perjantai 3. helmikuuta 2017

Helmikuu on oranssi


Sovatek-säätiö on lopettamassa kylämme parasta kokoontumispaikkaa, ainoata  kirpputoriamme. On se vaan harmi. Nyt siellä on sitten kaikki myynnissä tosi halvalla ja minä "kanta-asiakkaana" olen saanut ilmaiseksikin ;)

Viikolla sain tämän unisiepparin. En niin näistä sieppareista välitä, mutta kun tässä on suden kuva. Täytyyhän sudella olla suden kuva seinällä ja niinpä kiikutin sen pesääni, "kun halvalla sain" (eli ilmaiseksi) =) Täyty vaan laittaa korkealle roikkumaan, ettei kissat revi kaikkia sulkia pois.




Tänään ihailin näitä kukkia kirpparin ikkunalla ja kun lupasin niille rakastavan kodin, niin johtaja laittoi ne pakettiin ja kassiin minulle. Eiköhän mullanvaihto saa ne piristymään kunnolla. "No kun halvalla sain " =D


Viime aikoina olen kovasti yrittänyt löytää kasvia nimeltä Aaronin parta (kuva netistä). Olisi luullut että joltakin löytyisi ikkunalta täällä maalaiskylässä, vaan on niin vanha kasvi, ettei kellään eikä missään. 
Tytölläni on Skotlannissa hyvä ystävä nimeltään Aarron ollut jo monta vuotta. Olishan se mukava saada tytölle Aaronin parta ikkunalaudalle hoidettavaksi. Jospa se joskus vielä löytyisi.



Vuosi väriterapiaa haasteessa  helmikuun värini on oranssi. Siispä nyt syntyy kettuja. Toinen näistä lähti jo Outille arvontapalkintona ja toinen Skotlantiin Aarronin äidille. Hyvää matkaa kettuseni.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Pieni pakolaistyttö


Nyt se on valmis.....melkein. Kuvaa katsoessa huomasin vielä pari paranneltavaa kohtaa. Koko syyskauden tämän työn kanssa taistelin, mutta on sillä kokoakin, 50x70cm. Paljon olen öljyvärejä tähän saanut kulutettua, sillä maalia on paksusti =) Olen kyllä nyt tyytyväinen , että olen jo näinkin pitkällä tämän kanssa ja pari uutta , pienempää ja helpompaa , on jo aloitettuna. Täytyy sanoa, että kyllä maalaaminen vaan on mukavaa puuhaa.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Tammikuun värini on ruskea


 Poikani toi ulkomaanreissultaan niin minulle sopivan tuliaisen ja nyt keksin sille hyvän paikan. Jouluinen kranssi muuttui vähemmän jouluiseksi ja  tiedotus osuu tulijoiden silmään heti ;) Näin pakkasella on parempi pitää kissat sisällä.

En tiedä olenko alkanut kulkemaan unissani, vai onko mummokissa oppinut kävelemään seinien läpi. Päästin yöllä mummon ulos pakkaseen ja yleensä se viipyy vain 15-30 minuuttia siellä. Odottelin aikani ja menin sitten nukkumaan. Yöllä nousin kaksi kertaa, etsin koko kämpän läpi ja kurkistelin ulos, josko kissaa näkyisi, ei missään. Aamulla heräsin tietoon, että nyt se on kuollut ja ajattelin lähteä heti etsimään ruumista. Vaan kun menin kamariin, niin siellähän se rötkö makasi keskellä pöytää.  Tämä oli jo toinen kerta kun tämmöistä sattuu. Olenkohan tulossa jo vanhuudenhöperöksi ? =)



Kiitos joulunalla saamieni lankojen, apinoita on taas syntynyt. Tammikuun värini "Vuosi väriterapiaa"- haasteessa on ruskea ja apinani ovat ruskeita. Tämä porukka lähtee Skotlantiin, jossa tyttärelläni on jo yli 4 vuotta ollut nettikaveri, miespuolinen. Tietoja on pikkuhiljaa tihkunut minullekin ja tuntuu olevan herttainen perhe. Koska heillä on monta sijoituslasta ja pari omaksi adoptoituakin ja äiti on kuulemma ihaillut apinoitani, niin päätin lähettää heille muutaman. Kovasti odottavat siellä että tyttöni tulisi käymään kylässä. Minä tietenkin näin jo unta , että olin pojan äidin kanssa järjestelemässä häitä, hihihi. Sehän olisi oikein mukavaa. ;)



Kissatytöillänikin on alkanut käymään tumma ja tulinen ihailija. (Parempaa kuvaa en saanut napattua).Sinä se olla kököttää oven vieressä pöydällä usein yö-aikaan kun menen ulos käymään (tupakalle). Leikattu kolli, mutta taitaa olla seurankipeä. Mummo ja Mausu pelkäävät sitä, eivätkä uskalla ulos, mutta pienin ja pippurisin Maija antaa kyllä lähdöt meidän ovelta. Maijahan ei pelkää mitään, paitsi harakkalaumaa.

Ulkona sen verran pakkasta, etten viitsi nokkaani ulos pistää tänään, mutta onneksi taas kohta lauhtuu ja sitten ponkaisen taas pyörällä kylälle. Mukavia pakkaspäiviä teillekin kaikille.