keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Vuosi väriterapiaa



         Vuosi väriterapiaa

Mira Sirpukan solmuissa järjesti Vuosi väriterapiaa haasteen viime vuonna ja tokihan siihen osallistuin. Kovin tuli apinavoittoinen minun osallistumisestani =) Miran toiveesta kaikki haastekuvat on nyt järjestetty yhdeksi postaukseksi, joten :


Tammikuu alkoi tummanruskeilla apinoilla.


Helmikuussa oranssit ketut


Maaliskuussa vihreitä sukkia


Huhtikuussa valkoinen öljyvärimaalaukseni  ( äiti ja Emine-tyttöni )


Toukokuussa kaikilla turkoosit mekot


Kesäkuussa keltainen mekko ja keltainen silkkitäkki



Heinäkuussa sukissa sinistä raitaa


Kas kummaa, elokuussa keskiruskea huivi ( ei apinoita) =)


Syyskuussakin huivi, nyt punainen


Lokakuussa violetteja sukkia


Marraskuussa kaikenkirjavaa porukkaa


Joulukuussa joulunpunaista, sukat ja tontun pöksyt ja lakki

Tämä oli mukava haaste, kiitos Miialle. Mielellään tämmöiseen ottaisi osaa uudestaankin.


torstai 4. tammikuuta 2018

Hyvinhän tämä vuosi alkoi


Kyllä pukki tietää mitä kissamummo tarvitsee. Sain tietsikan viereen uuden hiiren ja hiirimaton. Kyllä nyt kelpaa tehdä kissapostauksia =)

Uusi vuosi alkoi oikeastaan ihan hyvin. Ei juhlittu, mutta oli ensimmäinen kuumeeton päivä ja sehän tuntui ihan juhlalta. Kävin jopa pihalla katsomassa kylän ilotulituksia. Painokin oli joulun aikaa tippunut 3,5kg, eikä siitäkään passaa valittaa. Kuumeessa ei herkutkaan maittaneet, pelkkää hunajateetä lipittelin enimmäkseen. Harmittaa vaan kun niin paljon hyvää ruokaa ehti mennä pilalle, kaikkea kun ei voinut pakastaa.


Eipä juuri käsitöitäkään jaksanut tehdä, mutta yksi apina piti virkata kuitenkin. Tyynynliina on  niitä minun Kiinasta pelkillä postimaksuilla tilaamiani. Nyt olen saanut hillittyä sentään himoni ja haluni, enkä ole tilannut enää kuin puolisukkia halvalla =)



Eihän sitä Tallinnan-reissuakaan voinut tyhjin käsin tehdä, joten sillä matkalla valmistui villasukat.  Laivan käytävällä eräs mies pysähtyi kysymään, että onko se pakko olla noin ahkera että täälläkin kutoo. Vastasin hänelle , että minkäs sille voi jos on levottomat kädet kunhan ei muuten ole levoton. Tajusipa jättää minut rauhaan, minua kun ei miehet jaksa enää kiinnostaa. Kahdesti olen ollut naimisissa ja todennut että yksinelämistä ei mikään voita =)



Naapurimummo pääsi pakoon kosteusvaurioita ja sai uuden hyvän asunnon. Lähtiessään jätti minulle tämän kauniin amarylliksen. Voi kumpa minullakin kävisi muutto yhtä kivuttomasti. Koko suku oli häntä muuttamassa., mummo vain katsoi vierestä.

Aamulla kyllä meinasi kahvi mennä väärään kurkkuun ja sydän väpätti vähän aikaa. Tiesin kyllä että aikovat räjäytellä peruskalliota talon ympäriltä, mutta ajankohdasta ei ollut tietoa. Aamulla istuin rauhassa juomassa kahvia kun ensimmäinen pamaus räjähti 1,5 metriä keittiöni ikkunasta. Ikkunat vain helisi ja lattia tärisi ja jotain tippui kaapista. Eipä noille rakennusmiehille tainnut tulla mieleen, että vanhempi ihminen voi saada sydänkohtauksen kun noin ennalta varoittamatta pamautellaan. Sitä paukuttelua jatkuikin sitten puolipäivää, mutta nyt on oja kalliossa talon seinustalla.

Tytär oli lähdössä iltasella omaan kotiinsa, kun maan alta kuului yhtäkkiä matalaa murinaa ja lattia vähän tärisi. Se tuntui kyllä kammottavalta. Mitä lie jälkijäristystä.  Olen ollut joskus Kyproksella pienen maanjäristyksen aikaan, mutta tämä tuntui kyllä pelottavammalta. Tytär ei meinannut uskaltaa jättää minua kotiin, kun pelkäsi maan nielevän minut.  Vaan ei hätää, hengissä täällä ollaan vielä ja olo senkun paranee päivä päivältä

Päiväkin pitenee, joten kesää kohtihan tässä jo mennään ;)

perjantai 29. joulukuuta 2017

Paremminkin olis voinut mennä


Lahjat on jaettu, joten voin paljastaa tämänkin Tallinnan ostoksen. Mahdottoman hyvän makuista tämä punainen glögi ja huovutetut elukat minusta niin söpöjä.

Meillä tosiaan olis joulu voinut mennä paremminkin. 
Perjantai oli vielä ihan hyvä päivä. Tavattiin tytön kanssa kaupungilla ja osteltiin valtava määrä herkkuja jouluksi. Se on meillä jo jouluperinne.
Lauantaina alkoi keittiön viemäri haisemaan, mutta ajattelin että se on ohimenevää niin kuin muulloinkin on ollut. Eipä ollutkaan, haju paheni päivä päivältä. En kehdannut talkkaria häiritä joulupyhinä, vaan soitin vasta tiistai-aamuna. Korjaaja tuli vasta tänään perjantaina, enkä ole koskaan varmaan odottanut ketään miestä niin kiihkeästi kylään kuin nyt.


En tiedä johtuiko koko kodin vallanneista viemärin höyryistä, mutta tytär sairastui nuhaan ja kuumeeseen jo lauantaina. Minullakin jo silmiä kirveli , mutta kuumeen ja nuhan nosti vasta maanataina. Täällä sitten ollaan vaan maattu kipeinä pa....n hajussa ja herkutkin jäi syömättä, Eihän ne kipeinä ollessa ja tässä lemussa maittanut kummallekkaan. 

Samalla sain talkkarilta tietää, että koko rivitalo on nyt todettu niin homevikaiseksi, ettei aleta edes remontoimaan. Sillä lailla, se on nyt ruvettava karsimaan omaisuutta muuttoa varten. Harmi kun ei lähellä ole mitään kirpputoria, eikä kierrätyskeskusta. Täytyy yrittää laittaa parhaimmat tavarat edes tyrkylle roskakatokseen. Tuntuuhan se haikeelta, kun on 40 vuotta asunut samassa talossa  ja onhan tuota tavaraakin ehtinyt kertyä sinä aikana.


Vaan aina on elämässä ilonpilkahduksiakin. Tilasin Kiinasta jouluksi yhden ilmaisen poron 2 euron postikuluilla. Paketissa olikin kaksi poroa. En tehnyt reklamaatiota =) Kaupungissa näin ihan samoja poroja myynnissä 8 eurolla. Johan siinä on syytä olla iloinen onnistuneesta ostoksesta.
Tyttäreltäkin on kuume jo laskenut ja itselläkin alkaa olla olo jo parempi. Onneksi on pakastin täynnä ruokaa, ettei tarvitse siitäkään huolehtia.

Toivottavasti uusi vuosi alkaa paremmissa merkeissä.
Oikein Hyvää Uutta Vuotta toivotan teillekin kaikille !

tiistai 19. joulukuuta 2017

Suomi vs Ruotsi



Vielä viime hetkillä pari isoäitiä tilasi lapsille nukkeja, Ruotsin Pepin ja Suomineito 100v. Itse-asiassa Suomineitoja pyydettiin 5 kpl, mutta älysimpä kerrankin sanoa EI. Ne jotka eivät itse tee käsitöitä, eivät ymmärrä kuinka paljon aikaa tämmöistenkin tekemiseen menee. Nämä tein ja loppu-ajan aion käyttää oman jouluni valmisteluun. Toivottavasti lapsoset nyt tykkäävät näistä. Lisää virkkuita sitten  taas joulun jälkeen

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Pieni irtiotto arjesta


Ihan parinkin päivän reissu kesken arjen tekee niin hyvää. Tallinnan joulutori oli näkemättä, joten sinnehän me suuntasimme. Kansipaikat laivalla ja pari yötä Eurooppa-hotellissa. Oikein hyvä valinta meidän mielestä. Ei tarvinnut kuunnella yöllä humalaisten mekkalaa, vaan nukuimme pehmeissä sängyissä  oikein rauhallisessa hotellissa. Aamupalakin oli maittava ja monipuolinen, eikä koko aikana ollut kiire mihinkään.



Minä sain jo menomatkalla jalkani niin kipeäksi, että taksilla ajeltiin vähänkin pitemmät matkat, mutta siellähän se oli suhteellisen halpaa, hotellilta torille n.5 €. 
Itse tori oli minulle vähän pettymys. Olin odottanut paljon erilaisia käsitöitä, mutta tuntui että joka toisella kojulla oli tarjolla glögiä ja lopuilla villasukkia. Eipä siellä paljon ollut valinnan varaa sukkien ja krääsän lisäksi. Ostin sieltä kuitenkin kunnon kassillisen juustoja, enkä muuta.
Olisi varmaan tuntunut jouluisemmalta, jos maassa olisi ollut lunta. 



Olishan siellä Tallinassa paljonkin nähtävää ja kuvattavaa, mutta me pyrittiin ottamaan koko päivä mahdollisimman rennosti. Onneksi meille sattui oikein aurinkoinen päiväkin, vaikka edellinen päivä oli ollut aivan mahdoton räntäkeli.


Sadamarket tuli katsastettua, mutta eihän siellä ollut oikeastaan mitään ostettavaa. No , jälleen kassillinen juustoja tietenkin ja karamelleja.
Tytär sai houkuteltua hotellin vieressä olevaan Nautica-ostoskeskukseen ja sittenhän alkoikin palamaan rahaa =) Ihania vaate- ja kenkäkauppoja ja sieltä löytyi virolaisten taiteilijoiden töitä joita olin etsinyt, sekä kaipaamani huopatyöliike


Merlin Metsin maalaamaa kissakoru oli pakko ostaa itselle ja samasta kaupasta paljon muutakin =)


                                     

Tytär oli etsinyt netistä valmiiksi meille hyviä ruokapaikkoja, mutta eihän me enää jaksettu minnekkään lähteä, vaan alku-illasta suuntasimme syömään oman hotellin ravintolaan. Kyllä kannatti. Aivan ihanaa ja kauniisti laitettua ruokaa. Eikä ollenkaan pahan hintaista, kallein ruoka pippuripihvi 21€. Minulla siinä juuri sitä lautasella. ( Viiniä ruoan kanssa, ei mekään ihan absolutisteja olla =) ). Todella ystävällin palvelu myös, josta 10 pistettä lisää =)


Kun herkuttelemaan lähdetään, niin silloin syödään myös jälkiruoka. Minulla grepejä lämpimien hedelmien ja tallinkikastikkeen kera, nam.


Illalla vielä pieni kävelylenkki ja sitten maistuikin taas uni pehmoisessa pedissä. On mahtanut olla kamalaa tuommoisessa sukelluskuplassa. Ei ole ahtaanpaikan kammoisen paikka.


Aamulla ehti vielä hyvin aamupalan jälkeen käydä ilman kiireitä viimeisillä ostoksilla sillä kotimatka alkoi vasta klo 12. Heihei Tallinna, eiköhän taas joskus tavata.


Ja kun herkuttelemaan oli alettu, niin olihan sitä vielä laivalla jatkettava. Neljän tunnin bussimatkan jälkeen oltiinkin sitten taas kotona, jossa kissat odottelivatkin jo naapurin hyvästä hoidosta huolimatta.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Kettusukat


Keskeneräisten korissa on aikansa pyörinyt kettusukkien tekeleet, joten teimpä ne valmiiksi, vaikka ei olekkaan saajaa tiedossa. Jospa ne joulumyyjäisissä menisi jollekin. Tämän tapaisia olen nähnyt netissä ja omani tein ihan summamutikassa, ei ihan ketun näköiset ;(

Vaan tiistaina nämä tytöt lähtee Tallinnaan. Ei olla tyttären kanssa koskaan käyty siellä joulumarkkinoilla ja edellisestä Tallinan-reissusta on jo viisivuotta. Päätettiin yhdessä että nyt juhlitaan ja nautitaan. Kumpikaan meistä ei välitä viipyä laivalla kuuntelemassa humalaisten öistä mölinää, joten menemme suoraan maihin ja olemme kaksi yötä hotellissa. Ensimmäistä kertaa näin minullekin. Ei käydä Karnaluksissa , eikä muutenkaan olla suunniteltu mitään ostoksia valmiiksi.  Me vaan nautiskellaan. 
Vähän kyllä jännittää valmiiksi, toivottavasti ei merellä kovin keikuta.


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Joulukuu on punainen


Vuosi väriterapiaa haasteessa joulukuun värini on punainen. Ihan luonnollista siis tehdä punahousuinen tonttu, vaikkei housut kuvassa oikein näykkään.  Tonttujen seurassa usein liikkuu myös harmaaraidallinen kissa, niin myös tämän tontun kanssa. Meilläkin kuuluu öisin salaperäistä sipsutusta, enkä tiedä oikein onko se tonttu vai kissa joka siellä hiippailee.


Iloisen väriset joulusukkani lähtivät jo, joten täytyi tehdä uudet. Raitalankaa onneksi vielä oli, mutta punaista jouduin jo jatkamaan vähän eripunaisella. Taitaa raitalangasta tulla vielä kolmannetkin sukat, kunhan joudan tekemään.


Miesten sukat ovat usein niin tylsiä, minä yritin tehdä niihin vähän jujua. Siilikuvion löysin netistä ja olen silmukoinut sen jälkikäteen. Onneksi tein tuon harmaan raidan, sillä ruskea lanka ei olisikaan ihan riittänyt näin isoihin sukkiin.


Lasten pienet peruslapaset olivat myös niin tylsät, että tuunasin niitä vähän. Valmiiseen lapaseen ompelin päälle hapsulankaneuletta ja silmät ja nenän.Kylläpä tulikin ruman väriset. Jospa ne nyt kuitenkin olis vähän kivemmat. Uusi Peppikin syntyi siinä sivussa.


Kirpparilta on löytynyt muutamalla eurolla tämä oiva Joulupukki, jolla on 24 taskua takissaan. Pitihän se ostaa joulukalenteriksi, kun lapsi on vasta 27v. =) Nyt on joka taskuun tungettuna jotain pientä ja odotan vain että lapsi tulisi avaamaan kalenteriaan. Sain minäkin häneltä suklaakalenterin, joten molemmilla on oma.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Tontun ovi


Minun niin on tehnyt mieli tontunovea, mutta postikulujen kanssa olisi tullut turhan kalliiksi. Niimpä kun varastoissani on ollut ylimääräisenä pieni maalauspohja, maalasin oman oveni opisto-illoissa. Opettaja sanoi että tämä ei ole paloturvallinen kun kynttilät ovat noin lähellä seinää =) Eipä siinä aukea ovikaan, mutta ei ole meillä pieniä lapsiakaan jotka haluaisivat sinne kurkkia. Saa kelvata meille aikuisille.


Viiruja haluttiin lisää, joten niitäkin kloonasin kolme lisää. Mukava tehdä välillä muutakin kuin apinoita.

Minäpä se olin reipas ja aloitin jo jouluraivauksen. Laskin että kämpässäni on kahdeksan nurkkaa täynnä rojua ja nyt on yksi nurkka jo siivottu. Siitä se lähtee. Muittenkin nurkkien tyhjennys on jo valmiiksi suunniteltu ja silloinhan se on jo puoliksi tehty. Tänään kuitenkin lähden ystävän kanssa kaupunkiin humputtelemaan.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Pyöränvalot


"Jos ei sitä voi piilottaa, niin korosta sitä". Eikös joku tuommoinen ohje ole olemassa. ;)  En ole saanut mihinkään hävitettyä tätä rikkinäistä pyörääni, joten olkoon kunnolla näkyvissä sitten. En jaksanut ruveta pujottelemaan johtoa, vaan laitoin kiinni pinnoihin vanhoilla puisilla pyykkipojilla. Toivottavasti torstain myrsky ei kovin revi sitä irti. Tarakalla on kori täynnä kuusenoksia ja jouluna sinne sekaan tulee varmaan jotain jouluista. 
On siinä taas naapureilla ihmettelemistä =)



Senhän se tupakanpolton lopettaminen sai aikaan, että viime aikoina olen joutunut ahkeraan hyppäämään lääkärissä ja lääkkeet senkun lisääntyy. Kannattiko lopettaa, joillakin tuo nikotiiniriippuvuus vaan on niin kova. Valtio saisi kyllä panostaa tämmöisenkin riippuvuuden hoitoon ihan samalla lailla kuin alkoholistienkin hoitoon.  Koville on ottanut, mutta takaisin en ole sortunut. En halua toista kertaa näitä vaivoja kärsiä, sillä nyt alkaa pikkuhiljaa jo helpottamaan.

Vaan kun aina sanon, että ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin =) Siellä lääkäriin jonottaessa kutasin pikkuiset sukat vanhasta 7-veikasta. Tein muka hienosti yhden raidan valepalmikkoa koko sukan pituudelta, mutta eihän se erotu näin kirjavassa langassa. No, ensi kerralla viisaampi.

Joulusiivoja pitäisi aloitella, mutta kun on paljon mukavampi loikoilla lukemassa tai istua virkkailemassa. Minulla siivous tarkoittaa samaa kuin raivaus. Jonnekin noita tavaroita pitäisi saada tungettua piiloon, että tytär mahtuu jouluksi kotiin =)

maanantai 13. marraskuuta 2017

Suoraan idästä


Kyllä, suosin suomalaista, mutta silloin kun Koreassa tehdyn tavaran saa maksamatta kaupalle välityspalkkiota, niin tietenkin otan sen halvemman vaihtoehdon. Muutama kyseli miten tilaan Kiinasta ja lupasin selventää.

Kielitaitoiset, kuten tyttäreni käyttävät E-bayta ja maksavat Pay-pallilla. Mnä haluan käyttää selvää suomenkieltä ja maksaa pankkikortilla, siksi käytän osoitetta https://www.wish.com/. Kaikki tapahtuu suomeksi ja kun en laita tilatessa henkilötunnuksiani, niin maksu tapahtuu Klarnan kautta pankkitililtä. Kerran ostos jäi tapahtumatta, mutta Klarna palautti rahat (kaikki kaksi euroa) ;)

Tilattua tulee sitten kaikenlaista hassua ja "hyvin tarpeellista". Näihin kissatyynyihin ihastuin oitis ja tilasin useammankin. Paksua pellavan tapaista kangasta ja vetoketju kiinnitys. Pysyvät oikein hyvinä ainakin ensimmäiseen pesuun asti ;) Mutta eipä ole hintakaan paha, kaikki nämä ilmaisia kahden euron postimaksulla. Virkkuukoukkuja tuli koko setti .


Yleensä tilaukseni maksaa vain 0-1€ + postimaksu 1-2€. Eläkeläisenkin pussi kestää tämmöisiä ylellisyyksiä ;) 

Jouluksi tilasin pari joulutyynynliinaa (0€ +pk 2€ ) Kauriita tilasin yhden eurolla, mutta tulikin vahingossa kaksi samassa paketissa. Joku muu oli tilannut kaksi kaurista ja sai kuusi niitten kahden hinnalla.  Eipä noista virheistä viitsi valittaa, eikä palautella.

Ilmaiset pipon ja kynsikkäätkin tilasin. Muutenhan siellä on vaatteet todella pieniä, sikäläinen XL vastaa suunnilleen meidän M-kokoa.  Laatukin on mitä sattuu, mutta milloinkas laatutavaraa on halvalla saanut mistään, ei ainakaan ilmaiseksi =)

Paljon olen kaikenlaista muutakin tilannut, kestävät vaan matkalla useampia viikkoja. Tällä hetkellä odottelen ilmaista valokärki-virkkuukoukkua ja sataa turvasilmää pehmo-eläimiin yhden euron hinnalla. Käsityötarvikkeita saa todella edullisesti, lankoja en kuitenkaan ole vielä kokeillut.


                                  

Kun viimeksi laitoin niin rumia kuvia itsestäni, niin laitetaan nyt sitten vähän parempi. Ei ole tässäkään kyllä äiti parhaimmillaan, tietäähän nämä tietsikan kameralla otetut kuvat.

Vaan tältä meillä yleensä näyttää kun tytär opettaa vanhaa äitiä käyttämään tietsikkaa tai puhelinta. On se niin rakas lapsi ja meillä aivan mahtavan läheiset välit, minun iltatähteni .

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Marraskuun kirjavat


Kiitos kovasti kaikille kommenteista, teiltä löytyy ymmärrystä lemmikin menetyksen tuottamasta surusta. Luulishan minun jo tottuvan kun joka syksy on jonkun joutunut hautaamaan, vaan tyhjältä alkaa koti tuntumaan kun alunperin viiden aikuisen kissan ja suuren koiran sijasta on enää kaksi kissaa.

Vaan sitten iloisempiin asioihin. Marraskuun värihaasteeni väri on kirjava, joten lauma kaikenkirjavia pikku Peppejä joita vahtii uusi Viiru-kissa. Nyt saa Pepit piisata vähäksi aikaa. Viiruja teen kyllä lisääkin. 


Muumihullulle koko Muumiperhe. Nämä tein oikein ohjeen mukaan kirjasta  Mukavat Muumiamigurumit. Tarkkana saa olla että kaikki osat osuvat kohdilleen ;) Joulun jälkeen voisi tehdä loputkin hahmot kirjasta.




Kuvista huolimatta itsellä on jo kunto huomattavasti parantunut. Empä olisi uskonut kuinka kovat vierotusoireet tupakanpolton lopettaminen sai aikaan. Enää ei heittele kuin verensokeri ja eiköhän sekin siitä vielä palaa entiselleen aikanaan.

Uudella puhelimellani on niin hauska leikkiä ja väännellä itsestään tämmöisiä "kauniita" profiilikuvia. Sukulaiset alkavat jo kyllästyä ja siskonikin sanoi jo, että olen kuin pahainen pikkukakara uuden leluni kanssa


Vaan kun tämä on minusta niin hauskaa. Miksi pitäisi aina yrittää olla mahdollisimman kaunis kuvissa =D Alkaisinko laihduttamaan vai lihottamaan, kumpi olisi parempi tulos =D =D =D

perjantai 3. marraskuuta 2017

Smirre-mummo


Niinhän siinä sitten kävi kuin pelkäsin. Mummo-kissa on kuolannut jo jonkun aikaa, mutta siinä vaiheessa kun se alkoi repimään karvojaan takapäästä tilasin ajan lääkärille. Toivoin niin koko ajan että sillä olisi joku ohimenevä vaiva joka paranee itsestään, ikää kun on vasta 13 vuotta.


Jo edellis iltana laitoin kuljetuskopan valmiiksi ja mummo meni heti sinne tyytyväisenä nukkumaan. Tuonne se on aikanaan tehnyt kahdet pennut, tuttu ja turvallinen paikka. Tappelu alkoi vasta siinä vaiheessa kun luukku piti laittaa kiinni.

Eläinlääkäri tutki rauhoituspiikin jälkeen ja syöpähän sieltä löytyi kielen alta. Onneksi ei ollut vielä kovin pahana, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä, joten nukutusta syvennettiin lopulliseksi. Mummon tytär jouduttiin nukuttamaan vuosi sitten aivan saman vaivan takia.

Minulla oli mukana tukena hyvä ystävä jonka mökkitontille metsän reunaan kävimme samantien kaivamassa syvän haudan. Kotona katse etsii vielä mummo-kissaa, mutta onneksi minulle jäi vielä Mausu ja Maija, jotka kilvan lohduttelevat minua ja nukkuvat vieressä.