perjantai 2. joulukuuta 2016

Tyttö tietää ;)


Kyllä tyttö tietää mistä äiti tykkää. Tuli käymään kylässä ja toi omat joulukalenterit sekä äidille , että kissoille .

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Ei käsi- vaan jalkatyötä


Meidän sokeritautisten tulisi pitää tavallista parempaa huolta jaloistamme. Kaikesta rapsuttelusta ja rasvaamisesta huolimatta minulla ainakin on kuitenkin halkeilevat kantapäät ja kipeä sisäänpäin kasvanut känsä päkiässä. Nyt sain sairaanhoitajalta niin hassun hoitoneuvon, että tämä pitää jakaa muillekin =)

Illalla pesun jälkeen jalkoihin vedellään paksu kerros vaseliinia ja koko komeus kääritään Elmu-kelmuun. Känsän kohdalle laitan erikoispaksusti molempia. Muutaman kerran olen nyt tehnyt ja ainakin se pitää jalat mukavan lämpöisinä. Kävellessä muljahtelee aikalailla, joten päiväksi otan kantapään paljaaksi, Känsän kohdalla annan olla päivälläkin , eikä enää satu ollenkaan, litsahtelee vain mukavasti ;D

Jos tämä nyt tepsii ja minulle tulee Tuhkimon lasikenkiin sopivat jalat, niin kerron teille siitä sitten myöhemmin =)

perjantai 25. marraskuuta 2016

Nyt valmistuu


Oikein urakalla aloin näitä puolivalmiita viimeistelemään ja valmistakin tulee. Tämän Simpukkahuivin aloitin jo syyskuussa Turkin-matkalla sieltä ostamastani langasta. Ihanan pehmeä ihoa vasten, tosin akrylia kokonaan.


Tässä kuvassa väri on lähempänä oikeaa. Itse tykkään tästä väristä tosi paljon. Nopea mallihan tuo oli virkata. Vähän yli 100gr käytin lankaa, sillä tein aika suuren siitä.


Novitan rumalangasta sain vielä rumempaa lisäämällä siihen violettia kuten ylemmissä sukissa. Kuvassa tuo violetti näkyy sinisenä. Tummanharmaa miestensukissa pelasi paljon paremmin. Eikohän nuo tule käytettyä kuitenkin. Eikä nuo puolivalmiit vielä tähän loppuneet =)


Pikkuiset mustekalat lammessa ui..... =) Eräs ystäväni halusi joulukuussa syntyvälle vauvalle mustekalan. Ensimmäisen tein ohjeen mukaan ja siitä tuli niin ruma ja mitätön. Ei minusta ole ohjeita seuraamaan. Heitinkin ohjeen menemään ja tein uuden isomman. Paremman näköinen minusta. Annoin kuitenkin molemmat, että voi myöhemmin leikkiä äiti- ja vauvamustekala leikkejä.
......
Eilen kävin muutaman vuoden tauon jälkeen sairaanhoitajalla kuulemassa kokeiden tuloksia ja sain aivan mahtavaa palvelua. Olin varautunut 10 minuuttiin, mutta olinkin siellä 1,5 tuntia juttelemassa. Laitettiin terveysasioita vähän ajantasalle. Hoitaja kysyi , että mitä minä nyt tänne kirjoitan . Käskin laittaa, että tämän ihmisen elämäntavat ovat ihan persiistä, mutta ihmeen terve se vaan on ;D Parasta  kuitenkin oli kun lopuksi hoitaja vielä rapsutteli jalkapohjista känsiä pois , hieroi ja rasvasi jalat oikein kunnolla. Tuntui tosi ihanalta. Sanoin hänelle, että jos hän vielä keittäisi pullakahvit, niin olo olisi täydellinen. Ei keittänyt =DDD

maanantai 21. marraskuuta 2016

Tonttuilua


Ei meillä pelkästään elvistellä, välillä tonttuillaankin.

Lankakorien kätköistä löytyi 5-6 vuotta sitten aloitettuja tonttuja. Vähän olivat litistyneet jo, mutta uusi kastelu auttoi asiaa. Sitten vaan viimmeistelyt ja nyt om tonttujen enää turha piileskellä. Sinne pääsevät glögipullot piiloon ja tontut saavat vartioida niitä. Lankana näissä on liukuvärjätty Viron hahtuvavilla kaksinkertaisena.

Minulla soi taustalla Lasten jouluradion koelähetys, tuntuupa jouluiselta. Sunnuntai-yönähän jouluradiot  alkavat kuulumaan virallisesti, ihanaa. 


Erittäin pitkäsääriselle neitokaiselle polvisukat Nalle-langasta. Edessä kolme ja takana yksi valepalmikkoketju, nopeaa ja helppoa. Väriksi hän toivoi "jotain neutraalia". Tämä on minusta aika neutraali väri, mutta harmikseni kovin läikikästä. Näyttää niin kuin sukat olisivat jo valmiiksi likaiset. Toivottavasti ei häiritse saajaa, etteivät jää lojumaan komeron nurkkaan.

Liisan liukkaat ja Kaisan kalmat tulivat taas ajallaan. Helppo meillä muistaa seurata, sillä siskoni on Liisu ja itse olen Kaisu. Hyvin on sanonta joka vuosi pitänyt paikkansa. 
Tytär ei lapsena ymmärtänyt kaljama sanaa ja sanoikin aina "Kaisun kaljamahat", Siitä se sitten on jäänyt meillä vakituiseen käyttöön. Isohan minulla on maha, mutta ihan ruoalla hankittu, ei kaljalla =)

Toiset suree kun lumi hävisi, minä riemuitsen. Taas pääsee mummo hurjastelemaan pyörällä kaupalle ;)

tiistai 15. marraskuuta 2016

Elvis



Jo kesällä vanha ystäväni kysyi, tekisinkö hänen aikuiselle Elvistä fanittavalle tyttärelleen Elviksen. Koko syksyn olen sitä miettinyt ja pähkäillyt ja nyt se on valmis. Olihan siinä aikalailla päkertämistä, eikä kasvot tosiaankaan muistuta Elvistä =) Pulisongit kuitenkin on ja otsatöyhtö.   Elviksellä on paljon bling-bling yksityiskohtia. Kaulassa on 14 karaatin kullalla päällystetty entinen rannekoruni ja vyön solki on pitsirintaliiveistä. 


Takana on niin ikään rintaliiveistä talteen otettu strassiristi, joka ei tässä näykkään. Tärkein on kuitenkin haluttu "herkkupeppu" =)
Tilaaja tuntui olevan tyytyväinen, joten ei ihan hukkaan mennyt tämä työ.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Kuin kissat ja koirat


Meillä on omat kissat ja koirat olleet aina sulassa sovussa parhaita kavereita, mutta annas olla jos joku vieras eksyy reviirille, niin äkkilähtö tulee. Nämä ovat kuitenkin rauhallista porukkaa ja odottelevat kiltisti joulumyyjäisiin pääsyä.

Mummoa on niin helppo miellyttää =)
Laitoin teini-ikäiselle lapsenlapselle kyselyn, mitä hän toivoisi joululahjaksi. Pian tuli vastaus : "En minä mitään tarvi, mutta jos sukat ehtisit neuloa, niin niille olisi käyttöä". Totta kai mummo sukat tekee, sitä vartenhan mummot ovat olemassa =) ♥ Tuli niin lämmin ja hyvä mieli. Kyllä kaikilla lapsilla pitäisi olla neulova mummo ;) Omalla tytölläni ei koskaan ole ollut yhtään mummoa tai pappaa ja se on surullista.

Sadulla on joulublogissaan pieni kiva jouluvaihto, johon minäkin otin osaa. Vielä ehtii mukaan jos on muita innostuneita. 

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Valmista tulee


Nyt näitä alkaa pikkuhiljaa valmistumaankin. Osien yhteen ompelu on niin tylsää työtä, että mieluummin tulee vain aloitettua aina uusia ja uusia. Puolivalmiita piisaa kyllä vieläkin. Yritän edes suurimman osan saada viimeisteltyä ennen joulua =)

Eräs ystäväni halusi poikakaverilleen musta-asusteisen apinan ja saamansa pitää. Ei siitä ihan niin synkkä tullutkaan kuin pelkäsin. Tonttuja pitää yrittää tehdä lisää joulumyyjäisiin, sillä tonttulankoja minulla on paljon hävitettäväksi.

-----
Lintulaudallani on vieraillut kaksi sinitiaista, mutta eipä ole enää kuin yksi =(. Maija-kehveli keksi mistä pääsee hyppäämään laudanpäälle ja ehti napata toisen. Sapiskaa sai ja lintu haudattiin kukkapenkkiin, en antanut syödä. Nyt on lintulauta siirretty uuteen paikkaan. Saas nähdä kauanko tintit saa siinä ruokailla rauhassa. Hyvin näyttää talitanko ja siemenet maittavan. Pihassa pyörii myös pari oravanpoikasta. Pelkään kovasti niiden hengen puolesta, sillä Maijalla on kova saalistuvietti, ei sille mitään mahda.

Pitäisi lähteä ruokakaupalle, mutta vähän hirvittää. Kävellä ei jaksa ja pyörällä ei taida päästä kun on niin paksusti tullut lunta. Ei kuitenkaan tarpeeksi potkukelkkaa varten. Tämmöisillä keleillä toivoisi omistavansa auton.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Pikkuhiljaa valmistuu


Kuulin illalla rapinaa ikkunan takaa ja luulin siellä olevan pelottavia pellejä. Vaan eihän meillä, siellä olikin vain kiltti tonttu. Joulu onkin taas ihan lähellä ja tonttu tuli tarkistamaan etten laiskottele käsitöiden tekemisessä. Monta uutta on taas aloitettu, näinköhän valmistuvat jouluksi.


Tämä porukka istui toiviorikkaana lentävälle matolle ja odotti matkaan lähtöä. Taisivat päästä lentoon, sillä illalla matto oli hävinnyt pihasta.

Ostin näitä pieniä lentäviä mattoja aikanaan Tunisian matkoilta useampiakin. Tykkään niistä kyllä vieläkin, vaikkei niille mitään järkevää käyttöä olekkaan löytynyt. Ovimattona ei raaski pitää ja istuinmattona ovat turhan liukkaita eivätkä pysy paikallaan. Koreita ovat kumminkin ;)


Meillä ei tosiaan tiedä koskaan missä tulee kissa vastaan. Kaikki paikat on tarkistettava ennen käyttöä, m.m. pyykkikone. Olispa se kamalaa jos vahingossa pyykkäisin mummo-kissankin.

Mummo-kissa alkaa jo olla aika huonona, mutta onhan tuota ikääkin jo 15 v.  Pyysin yhtä ystävääni kaivamaan jo kuopan valmiiksi, jos vaikka talvella tulisi sille tarvetta.  Kokemuksesta tiedän että routaiseen maahan lumen alle haudan kaivaminen on melko mahdotonta. Ystäväni oli urakan jälkeen mennyt sisälle ja huokaissut : "Hohhoijaa, nyt on mummolle hauta valmiina".  Sisällä olleet äiti ja mummo olivat katsoneet kauhistuneina ennenkuin hän huomasi oikaista että mummo-kissalle =D Toivottavasti kuopalle ei kuitenkaan vielä ole käyttöä.

Nyt on taas palattava kutimien ääreen, jouluun on enää 55 yötä.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Syyskiireet


Niin on pitänyt kiirettä, ettei kissaa ehdi sanomaan, saatikka blogiin kirjoittamaan. Pihan sain sentään haravoitua ennen lumen tuloa, kaikki 3x3m. Mahtui noita roskia pienellekin alalle ihan riittävästi. Käsitöitä on tullut aloitettua normaaliakin enemmän ja valmista ei tunnu tulevan millään. Yhden vaivaisen koiran sain viimmesteltyä.  Jospa ensi viikolla sitten enemmän.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista


On se niin mukavaa, kun sain taas kansalaisopiston avaimen. Pääsen maalaamaan silloin kun siltä tuntuu. Tänäänkin olin siellä yksin monta tuntia maalien kanssa rentoutumassa.

Möin pois viimetalvisen kettutaulun ja päätin tehdä uuden vähän erilaisen. Tässä onkin nyt isäkettu metsän uutisia lukemassa. Aloitin tämän jo keväällä, mutta vasta tänään sain valmiiksi. Ei näissä työtunteja passaa ruveta laskemaan =) Lampun valo näköjään haalistaa alareunaa, mutta kyllä se on yhtä räikeän värikäs kuin yläreunakin.

Pari muutakin isompaa taulua sain alulleen ja niistä onkin hyvä jatkaa seuraavalla kerralla.

torstai 13. lokakuuta 2016

Mörkösukat


Eräs tuttuni halusi pojalleen mörkösukat ja minähän yritän tehdä mitä pyydetään. Kun en tiennyt mitä oikein toivottiin, niin tein varulta kahdet mistä valita. En saa aikaiseksi siistiä kirjoneuletta, joten tein kuviot silmukoita jäljentämällä. Toiset Nallea, toiset 7-veikkaa.  Aika nopeat tehdä ja hyvin näyttivät kelpaavan.


Joulu lähenee hurjaa vauhtia, joten täytyy yrittää päkertää näitä pehmojakin. Mihin nämä päivät vaan hupenee. Tuskin on aamulla sängystä noussut, kun on taas ilta ja aika painua pehkuihin. Joku täällä blogeissa sanoikin, että maapallo on tainnut ruveta pyörimään hurjempaa vauhtia. Minäkin uskon niin ;)

tiistai 11. lokakuuta 2016

Punainen tupa ja perunamaa


Nythän se on minullakin oma punainen tupa ja perunamaa =) Tupa löytyi vitosella kirpparilta ja pesun jälkeen pääsi paikalleen. Kuva on ikkunan läpi otettu, siksi aika huono. Viime talvena harakat varastivat aina heti talipallot, mutta tämä vetää puoleensa talitinttejä ja suosikkejani varpusia. Heti alkoi semmpoinen kuhina kun sain mökin paikalleen.

Perunaa kasvoi kahdessa suuressa kukkaruukussa ja toisesta on nyt perunan-nostotyöt tehty =) Sainkin kattilallisen niin somia pieniä pottuja, oman maan perunoita =)



Vielä yksi lomakuva. Paluulentomme oli yöllä, joten kerkesimme levätä muutaman tunnin pojan luona Helsingissä. Iltapäivällä poika lähti ajelemaan mökilleen Keski-Suomeen ja heitti meidät samalla kotiin. Vastaanotto pojan luona oli mitä sydämellisin. Pieni kääpiövillakoiran pentu Bamse rakastui mummoon oitis ja tunnehan oli molemman puolista. Palvelu pelasi, itse ei tarvinnut edes kasvoja pestä, Bamse hoiti sen mallikkaasti. Nukkumaankin meidän piti mennä sylikkäin, ihana karvapallero.


Kotona on langat hyvin tallessa. Mummokissa vahtii, ettei rosvot käy mummon lankavarastolla. Nyt pitäis alkaa varastoja pienentämään, mutta jotenkin on syysmasennus iskemässä ja mikään ei oikein kiinnosta. Täytynee  tuplata "ilopillerit", niin eiköhän se tästä taas kirkastu.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Kaino-Vieno


Kun näin ensimmäisen kerran kuvan Kaino-Vienon sympaattisesta olemuksesta Vekin blogissa, tuli heti kiihkeä tarve saada se omakseni.  Otin heti yhteyttä ja onneksi hän oli vielä vapaana. Nyt hän on lennähtänyt tänne meille.


Viime jouluksi hankin Vekin tonttu-ukon ja Kaino-Vieno on samaa mahtavaa sarjaa. Ajatus oli tilata tämä joululahjaksi, mutta empä taida raaskiakkaan luopua.

Enkelit ovat käsittääkseni tehty pitkälti kierrätysmateriaaleista. Hiukset ovat aitoa lampaanvillaa ja takissa tuohinapit. Kaikilla enkeleillä erilaiset ilmeet ja vaatteet, ei ole kahta ihan samanlaista.

Vekki on varsinainen käsitöiden tuhat-taituri ja jos et vielä tunne häntä, niin kannattaa käydä tutustumassa Vekin blogiin. Siellä sitä on kauniita töitä jos jonkinlaisia.



Maijakin tuli tutustumaan Kaino-Vienoon ja tunsi heti olonsa niin turvalliseksi, että käpertyi sen kylkeen nukkumaan.
Kiitos Vekki ihanasta enkelistä ♥

perjantai 30. syyskuuta 2016

Mitä tuli osteltua Turkista


Tämä oli niin hauska yhden kaupan ulkopuolella. Katsoin että kaikki on myytävänä, mutta tytär huomasi että suurin onkin elävä. On niin kaunis kissa, että sen olisin voinut sakakuljettaa Suomeen.


Oppaat aina neuvoo ostamaan kultaa ja nahkaa Turkista ja onhan ne siellä paljon halvempia. Meille kyllä piisaa tavallinen vaatetavara ja sitä kyllä kannattaa ostaa.  
Marmariksestakin löytyy nykyään muutama Outlet-myymälä ja niissä kannattaa poiketa. Siellä oli jo myynnissä ensi kesän Kaphallin ja Vero Modan mallistoa hintaan 3-5€ pusero. Nehän valmistetaan enimmäkseen Turkissa. Ei ollut enää meille sopivia kokoja, mutta ostelin sitten m.m. näitä Hammam-pyyhkeitä hintaan 4€ kpl, Suomessa 25-30€. Ihania matkapyyhkeitä, suuri kokoisia, mutta kevyitä ja pieneen tilaan meneviä.


Yhtenä päivänä eräs laukkukauppias veti Eminen kauppaansa ja alkoi kyselemään mikä väri olisi paras. Emine yritti selittää, ettei aio ostaa mitään, mutta valinta oli pakko tehdä. Sitten myyjä löi laukun Eminen syliin ja sanoi vaan :" Tämä lahja, minä isän ystävä".  Voikos tuon halvemmalla enää ostoksia tehdä =) Niin tuli tyttärestä Michael Korsin feikkilaukun omistaja. Seuraavana päivänä toinen kauppias antoi sitten laukkuun sopivan rahapussin lahjaksi.  On se hyvä kun isällä on anteliaita ystäviä =)


No enhän minäkään onneksi ihan ilman jäänyt. Olin loman aikana voittanut Kukkia ja koukeroita blogista tämän ihanan Marimekon laukun. Onkin sopivan kokoinen ottaa mukaan seuraavalle reissulle vaikkapa passia ja rahapussia varten. Aivan ihana. Suuret kiitokset Tuulikille.♥



Emine on innokas kokeilemaan uusia makuja ja osti kaupasta tätä terveellistä juomaa. Empä voi suositella, ei kannata ostaa =D Kauppiaskin kysyi tytöltä, että oletko nyt varma että haluat tätä =D Tuote on valmistettu hapatetusta porkkanasta chilipaprikaa y.m. Maku muistuttaa lähinnä voimakkaasti etikalla ja chilipaprikalla maustettua hapankaalia, kammottavaa. Onneksi oli tuota ihanaa banaanimaitoa hörpätä päälle.



Sitten löytyi pienen etsinnän jälkeen se paras kauppa. Täällä oli myymässä vanha  mummeli, joka myös virkkaili pehmoleluja. Meillähän löytyi heti paljon juteltavaa keksenämme. Ihmeesti tuo Turkinkieli palautui minunkin mieleeni,vaikken sitä vuosiin ole tarvinnut. Tytärkin oppi jonkun verraan lisää sanoja.

Isä hommasi tyttärelle uudestaan Turkin kansalaisuuden ja poliisi antoi neuvoksi, että kieli pitää opetella kunnolla ensi kertaa varten.  Nyt on tytär merkattuna naimattomaksi muslimiksi kotipaikkanaan Ermenek siellä Kaakkoi-Turkissa. Eipä tuosta haittaa ole, jos ei ehkä hyötyäkään koskaan =) 


Tämän kasan sitten ostin noin 10€:lla. Liukuvärjätyt ovat ihanan pehmeää akryylia ja ruskeat jokseenkin samalaista puuvillalankaa kuin Suomen Miami-lanka. Väriskaala vain on kirkkaampi ja laajempi. Minä otin tätä ruskeaa ihan apinoita varten. 


'
Parin päivän päästä oli mentävä uudestaan ja tämä kasa maksoikin sitten jo noin 16€. Tässä onkin sitten jo villalankaakin ja ruskea on antibakteerista puuvillalankaa, jota ei harmikseni ollut kuin tämä yksi jäljellä. Lisäksi virkkuukoukku ja haikarasakset.

Lankojahan voi tilata halvalla suoraan Turkistakin koti-ovelle tuotuna ja nyt minulla on vähä tietoa mitä tilata, ettei ihan summassa tarvitse ottaa. Jos joku haluaa tietää näistä enemmän, niin minulta voi kysyä  


Halvaksihan meidän loma tuli, vaikka joka päivä käytiin ulkona syömässä pariin otteeseen  Tässä ollaa isän työpaikalla syömässä "pientä" kanapataa. Ainut kerta kun syötiin oikein turistiravintolassa, yleensä söimme paikallisissa Lokantoissa, joissa ruoka on taatusti tuoretta ja yhtä hyvää, mutta monin verroin halvempaa. Meiltä meni molemmilta noin 200€ viikossa kaikkiin ostoksiin ja syömisiin, ei paha =D

                                               

Tässä sitten pieni lounas Lokantassa. Valkoinen lasissa on ayrania, voin suositella, erittäin virkistävä jugurttijuoma.

 

Yöllä tietenkin piti vielä käydä paikallisessa leipomossa syömässä herkkuja ja kupposella kahvia. Etualalla minulla "Naisen napa" leivonnaisia

Eihän sieltä terveenä tietenkään selvitty, vaan sain lentokoneessa niin pahan yskän, että pakko oli jo mennä lääkäriin, kun alkoi vatsaan pistämään. Olin yskinyt niin kovasti, että vatsalihas oli jo revähtänyt, mutta eipä sentään kylkiluita ole mennyt poikki =D Vaan on minusta niin hyvää huolta pidetty. Aamulla heräsin kuollut hiiri tyynyllä naaman edessä. Kas kun eivät olleet sitä suoraan suuhun tunkeneet =)

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Marmaris, Turkki


Siinä se ihana Marmaris lepää vuorten sylissä meren rannalla.

Itse kävin ensimmäisen kerran Marmariksessa jo vuonna 1982, kun Aurinkomatkat toi paikalle ensimmäiset turistit, meidät suomalaiset. Silloin paikka oli ihastuttava aito kalastajakylä, joka valitettavasti on muuttunut nykyään turistikaupungiksi. Paikka on myös turkkilaisten lomalaisten suosiossa, joten kyllä siellä maan tunnelmaan kuitenkin vielä pääsee. Torstaisin on vielä maalaismarkkinat, jolloin paikka kuhisee maalta tulleita pussihousuissa kulkevia naisia ja miehiä.

Suomalaisista siellä pidetään edelleenkin, joten voin suositella kielitaidottomillekin lomalaisille, aina löytyy apu jostakin läheltä.  

Kuva netistä

Turkin poliittinen tilanne ei siellä näy mitenkään, ihan on turvallista niin kuin ennenkin.  Korkeintaan sen huomaa kaupoissa reilusti kohonneina alkoholin hintoina. Meitä se ei haitannut =) 

Nuoret naiset ovat siirtyneet huomattavan paljon käyttämään taas huivia. Rannalle oli myös ilmestynyt paljon burkinia käyttäviä turkkilaislomailijoita. Kuvaa en kehdannut ottaa, joten se on lainattu netistä.

Yhtenä päivänä katsoin kun merestä nousi kaksi naista yhtä-aikaa. Turkkilainen niin kauniina burkinissaan, vanhemmanpuoleinen oikein lihava turistinainen punaiseksi palaneine ihoineen, pelkissä bikinihousuissa roikkuvat tissit paljaina hyllyen. Kyllä oli turisti räävittömän näköinen, onneksi ei sentään ollut Suomi-pipo päässä =D



Oijoi, kyllä oli isä vanhentunut, semmoin kuivettunut harmaa äijänkäppänä =) Näytti varmaan minua 10 vuotta vanhemmalta, vaikka onki 9 vuotta nuorempi. Enhän minäkään enää kyllä mikään hoikka tyttönen ole, mutta siltikin ;)

Välillä käytettiin isä parturissa, jossa parturi polttaa samalla nenä ja korva-karvatkin. Turkkilaiset miehethän eivät itse partaansa aja, vaan sitä varten mennään parturiin. Voin suositella suomalaisillekin miehille Turkin-lomalla, erittäin edullista ja miellyttävä kokemus.

Isä oli ollut aivan hermona, että jos tytär ei tulekkaan. Niimpä sitten ensimmäiset päivät vaan kierreltiin katuja ylpeänä näyttämässä :"Kizim geldi".  Vanhaa äitiä ei huomioinut juuri kukaan ;) Tytär sai heti ensimmäisenä iltana isältään tervetuliaislahjaksi kauniin kultaisen kaulakorun ketjuineen.



Vaikka Marmaris on pieni kaupunki, niin kyllä siellä saa aikansa hyvin kulumaan vaikka pitempäänkin. Esim. on monenlaisia veneitä ja laivoja joilla voi lähteä merelle. Nämä pieniä taksiveneitä, joilla pääsee pieniin lähikaupunkeihin.


Tai sitten voi lähteä päiväksi tai illaksi risteilylle Viikinkilaivalla.


Pieniä poikia varmaan innostaisi eniten tämä Merirosvolaiva, jossa kuulemma miehistökin on pukeutunut merirosvoiksi.  Me aikuiset naiset ei viitsitty kuitenkaan siihen nousta =)


Parina päivänä olimme myös läheisessä Icmelerin kaupungissa,jossa isä asuu ja on töissä. Huomattavasti pienempi paikka kuin Marmaris ja jotenkin vielä aidompi. Lämmintä vaan oli 39 astetta, joten paljon ei jaksettu käveleskellä. Onneksi meri-ilmasto on niin erilaista, ettei moinen lämpö haitannut pahemmin minuakaan ja hotellihuoneessa pelasi ilmastointi mainiosti.

Turkista pois lähtiessä tapahtui minua naurattanut sattumus. Kentillä on tiukat turvatarkastukset ja henkilökohtainen "kopelointikin" tehdään kahteen eri kertaan. Minulla oli päällä edestä vetoketjulla kiinnitettävät rintaliivit. Toinen turvatarkastaja (nainen) kiinnostui oikein näplämään liivejäni paidan läpi ja oli jo sen näköinen että kohta mennään sivummalle tiukumpaan syyniin. En minä sinne halunnut, joten tempasin puseron ylös ja sanoin suomeksi :"Ei ole pomminpiuha, ne on vaan tissiliivit". Siihen loppui minun tarkastukseni ja sain jatkaa matkaa, tytärtäkin vähän nauratti.

Johan tässä tuli juttua. Kerron ensi kerralla ostoksistani ja mitä sieltä yleensä kannattaa ostaa.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Valmiina lomalle


Kymmenen pientä apinalasta virkattuna.


Syksyn "runsas " sato korjattuna.

Nyt joutaa pienelle lomalle kaikesta ♥

perjantai 9. syyskuuta 2016

Yllätyksiä


Mikäs sen mukavampaa tavallisena arkipäivänä, kuin saada yllätyspaketti. 
 Kati Hipsulaisen helmeilystä voitti aikanaan arvonnastani ja nyt Kati yllätti minut paketilla. Mukava paketti olikin ja piristi oikein päivääni.  Juuri näitä puuvillalankoja käytänkin virkkailuissani ja värit ovat juuri oikeita =). Pieni peltirasia on sopiva säilytyspaikka kaikille nippeleille ja nappeleille, joita käsitöissä tarvitsee. 
Pöllöä pyörittelin kauan käsissäni, ennekuin tajusin miten se on tehty. On niin taitavasti neulottu, etten meinannut millään löytää sauman paikkaa, minä en ikinä saisi niin siistiä jälkeä aikaiseksi. Kiitos Kati oikein paljon. ♥ Tuli niin hyvä mieli näistä.


"Eikä siinä Kaikki" =) Omppumadolta tuli tämä ajankohtainen nallerintaneula, jonka laitan kannanottona pipoani koristamaan. Kiitos Omppumato ♥
Onhan se tiedetty koko ajan, että kylän lähistöllä on karhuja, mutta nyt on tullut ihan virallinen vahvistus, että kylällä pyörii yksi iso uroskarhu ja kaksi erauskarhua. Ihmiset pelkää, eikä ole ihmekkään, kun eräänkin lapsiperheen saunan nurkalta löytyi suuret karhunjäljet. Toivottavasti nallet älyää kaikota kauemmaksi, ennenkuin joku keksii ampua ne.

Minä en pelkää karhuja, vaan hirviä ja tiedän tasan tarkkaan milloin se pelko tuli.
Olin Tunisiassa merenrannalla ottamassa aurinkoa, kun tunsin että jotain tuli minun ja auringon väliin. Kun aukaisin silmäni, siinä ihan naamani edessä oli suuri limainen kamelin turpa, joka sanoi MOOOOOO. Minä tietenkin säntäsin kirkuen karkuun ja kamelinajajaa nauratti niin mahdottomasti. Siitä lähtien olen pelännyt hevosia ja muita sen tapaisia elukoita.


Kolmas yllättäjä oli tämä kukka =) Oli jo aivan kuollut raasku, mutta en laiskuuttani vielä ollut vienyt roskiin. Eräänä iltana kaadoin sille päivällä jääneen puolipannua kahvia ja tämähän keksi ruveta uudestaan elämään. Muistaakseni Lumipallo nimeltään ja taas niin koreana. Täytyypä ostaa ensi kesänäkin tämmöinen, kun on noin sinnikäs kasvi.

Mihinkä tämä viikko taas hupeni, vastahan se oli maanantai. Hyvää viikonloppua nyt sitten teille ♥

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kiire, kiire, kiire



Niin on kiire, ettei ehdi kunnolla kissaa sanomaan välillä. Apinatehdas on täydessä tohinassa ja vasta kolme suurempaa on valmiina. Parissa viikossa pitäisi saada paljon enemmän valmiiksi ja sitten pääsee lomalle viikoksi. Jouluunkaan ei enää ole mahdottomasti aikaa ja olen saanut jo muutamia lahjatilauksia. Pitäisi tehdä m.m. lasten mörkösukat ja virkattu Elvis. Niissä onkin miettimistä ja suunnittelemista, varsinkin Elviksessä =)


Mustankissan tyttärellä oli arpajaiset ja minä sain tämän iloisen värisen langan.  Ajattelin että siitä tuleekin nätit lastensukat, Pienet tykkää iloisista väreistä niin kuin minäkin. Kiitokset sinulle Mustankissantytär jälleen kerran ♥

Kortissa on mietelause: "Pelottomin  jokapäiväisistä ratkaisuistasi on päätös olla hyvällä tuulella". No, minä olen vähän toista mieltä, ei päde minuun =) Ei se ole ollenkaan vaikea päätös. 
Muutama vuosi sitten kun mahastani leikattiin syöpä, tajusin ensimmäisen kerran kunnolla oman kuolevaisuuteni. Silloin tuli mietittyä mikä on tärkeintä elämässä. Ei se ole raha ja eikä muu mammona , vaan onnellisuus. Ollakseen onnellinen on itse oltava hyvällä tuulella ja sehän on kiinni vain ihan omasta itsestä.  Itse saa päättää katsooko asioita valoisalta vai pimeältä puolelta. Minä olen nykyään harvoin pahalla tuulella ja olen tyytyväinen omaan elämääni, olen onnellinen.
Menipäs tämä nyt syvälliseksi ;D


Nyt on aika ennustaa talven lumen määrä pihlajanmarjoista.  Mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa, kun yksi puu on punaisenaan ja toisissa ei juuri marjan marjaa. Tarkoittaisikohan tämä sitten paikallisia lumikuuroja ?



Sateisen kesän jälkeen pihaan on noussut sieniä suuret määrät. Eivät vaan taida olla syötäviä yksikään. Ainakaan nämä kaksi, mitä lie, eivät ole kovin ruokahalua herättäviä. Hauskan näköisiä kuitenkin.

Nyt onkin jo palattava takaisin lankojen ja koukkujen pariin. Hyvää syyskuuta kaikille ♥